540

06.10.2024

IRTIOTTOJA

Tuli hevoskastanjasiskoa ikävä. Laittelin viestin, että ikävöitsen ääntäsi! Äänesi kuulisin, kun nähdä en voi. Ja heti pirahti puhelin. En tohtinut itse rimpauttaa, kun on sisko nyt niin menopäällä. Täällä maalaissisko ihmettelee silmät ymmyrkäisinä: on shoppailua ja kulttuuria ja rakkaita palvelutehtäviä. Siinä rollaattori saa kyytiä renkaat soikeina. Ja Turussa tuntuu olevan ihmismäinen meininki. Jos ylämäki tuottaa tuskaa, aina löytyy tuuppaaja. Kun on ihmisiä ja kaunista ympärillä, mitäpä sitä hevoskastanjasiskokaan muuta! Ja kohtahan ne taas kukkivat, kastanjat nimittäin.

Trendivaatetuksen irtiottoihin kuuluu nyt kulkea kalsareissa. Minulla itselläni on viha-rakkaussuhde näihin vetimiin. Luulen sen johtuvan ikäkysymyksistä. Olen tullut siihen ikään, että jos kuivaisin kesäpyykkini ulkosalla, laittelisin nätit pitsistringit pyykkipojalla tuuleen huilaamaan. Tosiasiallisesti pesisin ja kuivaisin salaa kokomittaisia xl-rysiä kaikessa hiljaisuudessa. Kaksinaamainen – mitä vielä, kaksipöksyinen tyyppi. Isomummolla on kuitenkin pikkupöksypalkinto vielä omassa pokaalikokoelmassaan – kommellusten suhteen tietenkin. Isomummon aikuisuuteen kuuluvat huippukeksintö kertakäyttöisistä pikkareista. Miten ihanaa. Siitä vain Haltian vaellukselle: päivän pöksyillä syttyy hyvin seuraavan aamun nokipannukahvit. Turha luulo! Ensimmäisen päivän kävely paljasti kaiken. Yöpuulle käytäessä pikkarit olivat tehneet jauhautumisen katoamistempun ja vyötäröllä oli pelkkä kuminauha ja pahanlaisesti pölyä päällysvaatteissa. Se siitä sitten, nuotion sytyttämisestä.

Kaikella ne yrittävätkin pääuutisiin. Rehtori haluaa hajuvedet koulukieltoon. Voi rukka-rehtoria. Miten ihmeessä hän tekee pesäeron hajustettuihin voiteisiin ja deodorantteihin. Nyt menee korkeasti koulutettu aika muuhun kuin kallisarvoiseen koulutukseen. Toivomuksen hajuttomuudesta voi toki esittää, mutta ei kieltoa, kun sitä ei kuitenkaan ole mahdollista valvoa.

Esitin nyt tuoksuista vain mielipiteeni. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että mielipiteistäkin väännetään vihapuhetta tai sitten kysymys on disinformaatiosta, rangaistavasta sellaisesta. Alushousuissa saa tulla gaalailtaan, pierukävelyä jopa suositellaan, mutta älä vain haise hyvälle.

Totta, että puolustuspuheeni johtuu nenästä; se on aistimuistini parhaista palasista. Eri parfyymi eri elämän aikoina tulvauttaa muistot mieleen. Safaria Kenian matkalla, Angel arkeen ja lapsuuden Madame Rochas, jota piti ruinata isosiskolta. Se nyt vain on niin, että toiset tahtovat haistella haltioituneena nenä notkolla!

Aistimuisti on tosi tärkeä! Muistan isomummon aikuisiän sairasvuoteella. Aivohalvaus oli vaurioittanut näköä. Vielä kovissa tuskissa meni ääniviesti läpi: nyt on tuttu ääni! Toisen kerran käteen tarttuva käsi toi rauhaa: nyt on tuttu käsi. Siinä, missä lohduttavakin järkipuhe on voimaton, aistimuisti voi koskettaa turvallisesti ja syvältä. Olipa huoli mikä hyvänsä, Heikin koura kätöseni ympärillä kuiskaa, että ei hätää mitään!