552
21.10.2024
KULLATUT KEHYKSET – 03
Ellei henki lähde matolääkkeillä eikä korkealta pudottamalla, eläköön sitten jonkin aikaa. Niinpä tästä kuvasta tuli kuva isästä! Ainut muistikuva, jota olen voinut kantaa mukanani. Oli lapsuuden kodissa näkyvillä myös isän ja äidin vihkikuva. Siihen oli hyvä syy. Minulla piti olla mahdollisuus näyttää, että on minulla – ollut isä, tämä tässä. Kaverit tuppasivat kiusaamaan poloista puoliorpoa: että ei sinulla mitään isää ole milloinkaan ollut olemassakaan.
Elävää Pentti-isää en tietysti muista lainkaan. Hän lähti Taivasmatkalle, kun itse täytin kaksi vuotta. Sanovat, että isillä on suuri merkitys jumalasuhteen ymmärtämiselle. Jumalasuhde saa heijastuksia isäsuhteesta: ankara isä, ankara Jumala. Entäs isätön sitten? Minulle kävi huonossa tilanteessa hyvin. Taivaallisesta Isästä tuli turvallinen ja rakastava isä vuoden jokaiseksi päiväksi. Tämä Isä ei hylkää eikä jätä omasta aloitteestaan eikä toisten aikaansaamana onnettomuutena. Ota syliin isä!
Pienen perusperheemme avulla olen näin vanhemmiten käsittänyt, miten hyvin suunniteltu Jumalan suunnitelma on perusturvallisuuden suhteen. Lapsi tarvitsee mieluiten molemmat vanhemmat! Jos jompi kumpi palikoista häviää tai rikkoutuu, muuttuu elettävä arki enemmän tai vähemmän selviytymistaisteluksi. Ei siinä lapsi taistele, vaan vanhempi. Lapsi ainoastaan aistii mielentilat ja yrittää käsittää ympäristöä: miksi äiti suuttui, miksi äiti nyt itkee. Pysy nyt tässä perässä, kun pienelle ei ole sopivaa selittää mielenliikkeitään. Niinpä lapsi laittaa asiat siihen järjestykseen ja malliin, mihin lapsen ajatukset ja kokemus osaavat. Eivätkä ne osaa vielä paljon: on joko hyvä olla tai paha. On joko elämän ahdistuksen sanoittamaton taakka tai sitten elämän ihana keveys.
Pentti nimi tarkoittaa siunattua! Tuntuu paremminkin petettyä: liikenneonnettomuus vie vasta perustetun perheen ja sitten myös hengen.
Vielä viimeisille hengenvedoill äiti kävi kauppaa Jumalan kanssa: jos et ota pois Penttiä, annan elämäni sinun käyttöösi. Kunnes taipuminen Kaikkivaltiaan tahtoon lopulta sai kasvaa ja tulla arjen avuksi. Ja hyvä niin. Ruumiinavauksessa selvisi, että ilman onnettomuuttakin Pentti-isä olisi kuollut hyvin pian, tosin kärsimysten saattelemana. Siinä mielessä onnettomuus oli Jumalan armahtava sallimus. Jostakin syystä isän merkittävät sisäelimet olivat täysin rikki. Itse asiassa oli suuri ihme, että onnettomuuden sattuessa mies oli vielä niin hyvässä kunnossa. Pentti oli siis sittenkin siunattu, suuresti siunattu. Ja koska Jumalan työ ei ole koskaan keskeneräinen silloinkaan, kun sitä vasta toteutetaan – tulisimme mekin äidin kanssa siunatuiksi. Se oli kuitenkin varmaa, että emme tulisi muuttamaan pieneltä Könönpellon asutusalueelta Helsinkiin. Kuorma-autoa yksityisyrittämiseen ei hankittaisi. Iso kuva muuttuu!
Minulla on hallussani isän ja äidin nuoruuden kirjeenvaihto, myös tältä onnettomuuden ajalta. Olen miettinyt, haluanko koskaan käydä sitä läpi, ovathan kirjeet niin yksityistä ja kahden ihmisen intiimiä elämää. Vanhoja valokuvia läpi käydessäni, yksi kirjeistä pelmahti hyppysiini niin, että katsahdin … Siinä luki riipaisevasti näin: Maijaseni, rakas Maijaseni (siis äitini), ethän hylkää minua, ethän jätä minua, sillä minulla ei ole enää leukaa. Miten todellliseksi tuo onnettomuus muuttuikaan. Mene ja tiedä, kestääkö sielu lukea koskaan enempää. Voi olla, että suudelmin suljetut kirjeet saavat jäädä ikiajoiksi vain sen ainoa oikean henkilön luettaviksi, sen, jolle kirjeet ovat osoitettukin.