tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Tehdäänkö Pölöset? Perjantai-ohjelman haastateltavana ollut ohjaaja Pölönen oli kuin raikas tuulahdus tässä rahan ja vallan maailmassa. Pölönen otti taksin ostaakseen maitolitran, mutta palasi kotiin sekä maidon että flyygelin kanssa. Hänellä ei aivan ilmeisesti ollut heräteostoksia eliminoimaan tarkoitettua ostoslistaa! Pölönen edustaa omistamisen molempia päitä: hän on hoitanut viinitilaansa ja toisaalta nukkunut salaa työpaikallaan pahvilaatikossa kodittomana ja rahattomana. Köyhyydessä ei ole eikä myöskään yltäkylläisyydessä mitään ihannoimista. Mutta tässä on! Pölönen on vapaa rahan vallasta. Ja jos on vapaa rahan vallasta, on vapaa myös rahan aiheuttamista ongelmista. Ahneus mainitaan kuolemansyntien luettelossa! Eikä tässä kaikki: ahneella on aina kakkainen loppu, ellei taloudellisesti niin ainakin henkisesti ja hengellisesti. Raha ei tuo onnea vaikka se helpottaakin matkan taivaltamista!
Itsellänikin on jonkinasteinen Pölösen pöpö! Olen täydellisesti sitä mieltä, että raha on kuin lanta: hyödytöntä ellei sitä levitä. Olen puhtaaksi viljelty esimerkki ihmisestä, joka ei arvosta suurta pankkitiliä kuin sen verran, että ruokaa ja lämmintä riittää sitä eniten tarvitseville. Antaminen on ihanaaaaa! Siksipä sisareni onkin ottanut tehtäväkseen ohjata minua tarkan talouden tielle. Lähetän erityisesti juuri hänelle postikortteja itsekkäästi siksi, että se on minusta mukavaa. No siitä sukeutui keskustelu. Ajattele nyt Tuija: kun ostat kortin ja postimerkin, sillä rahalla saisit kahvipaketin. Totta, tietysti. Mutta kortittelun tuoma ilo jäisi saavuttamatta. Ei hätää. Luovuus on ilmaista! Kuule, otetaan kärpäset yhdellä iskulla: minä laitan kortteja ja sinä annat minulle yhtä monta kahvipakettia kuin on kortteja sinä aikavälinä, kun taas kohdataan. Molemmat saavat haluamansa, vai mitä. Sisareltani pääsi parkaisu ja nauru. Oletkohan sittenkin Pölösen salainen sukulainen!
Tässä tulee lohdutuksen sana kokemuksen rintaäänellä – sinulle, joka kamppailet raha-ahdingoissa. Jumalan kanssa elämä kantaa – aina! 90-luvun menetykset eivät hevillä unohdu. Kun menettää käytännöllisesti katsoen kaiken, ei putoakaan tyhjään, vaan uuteen mahdollisuuksien maailmaan. Ja syyllisyydestä ja häpeästäkin päästää Jumala! Olen ihan toden tosissani, että tyhjätaskuna olen saanut muuttaa elämäni suurimpaan ja kauneimpaan kotiin. Olen syönyt joka päivä ja pahimmasta palelemisesta auttoi lämpimään Veikko-ystävä. Hädästä seurasi hullunkurinen helpotus. Olin rikkaampi kuin pitkiin aikoihin. Katsokaapas köyhyydessä elävä ihminen yrittää kituuttaa kaikkensa ja saada asiat hoidetuksi. Kun sitten kamelin selkä katkaistaan, on pakko pudota turvaverkolle. Suomen kunniaksi on mainittava, että meillä täällä on elämisen suojarajat taloudellisesti sellaiset, että laskujansa kituuttava ihminen ei moisista käyttörahoista ole kuullutkaan. Ulosottomies voi olla päivän pelastaja eikä viimeisen niitin iskijä. Mutta kamppailtava on. Kun uusi pankinjohtaja kutsui lainojen irtisanomisen jälkeen vielä puheilleen, hänellä oli valmiina kotimme myyntipaperit. Hänen hyvä kaverinsa halusi ostaa kotimme välittömästi ja halvalla. Silloin bongasin punaisen pankinjohtajan. Ei puhettakaan, että olisimme olleet hattu kourassa. Päinvastoin ilmoitimme johtajalle, että älä unta näe … Allekirjoitukset jäivät kirjoittamatta. Rohkeutta ja reippauttakin siis annetaan silloin, kun sitä tarvitaan.
Pölösenkin mielestä nuorille pitäisi opettaa selviytymistaitoja. Hetki lyö, ja olet upporikas. Toinen hetki ja löydät itsesi keppikerjäläisenä. Tämän maailman selviytymistaitoihin kuuluu sietää ennalta arvaamattomia tapahtumia ja suoriutua niistä! Kuulun siihen ikäpolveen ja soisin toistenkin kuuluvan, että kuljen Jumalan johdatuksessa niin hyvissä kuin huonoissakin hetkissä. Tähän päivään mennessä en ole joutunut pettymään. Jumala antaa aina auliisti enemmän kuin osaamme pyytää tai odottaa.
Nyt ei enää pelkästään säästetä, pitää sijoittaa! Ja koska olen noviisi, harjoittelen halvemmalla. Lähetän taas kortin sisarelleni. Pörssin sääntöjen perusteella saa kortista kahvipaketin. Ei hullunpaa. Hoksasin, että jos askartelen lähetettävät kortit itse, saan sijoitukselle myös rahallista tuottoa. Viimeisin kortti lähti Mummon muusi- paketin kannesta värkätystä tervehdyksestä. Oppia ikä kaikki!