23.07.2023

KRASSIKAKKU

Asiasisältö on katsojan silmissä! Kotitalouspainotteinen ihminen katsoo vanhaa puulaatikkoa, joka puskee krasseja vallan vimmatusti kuin herkullista kakkua. Hautausurakoitsija kai näkisi saman laitoksen omasta näkökulmastaan. Miltä näyttäisi viherarkku kasvavin kukkasin. Tekisikö uutuustuote liikkeestäni edelläkävijän ja menestyjän. Onneksi on niitäkin, jotka ottavat kukat vain kukkina. Tällaiset ihmiset tekevät elinympäristöstä turvallisen, mutta joskus vähän yksisuuntaisen.

Kukkakakun äärellä olen miettinyt, miten kulttuurierot voivat kärjistyä ihan maailman politiikkaa sotkevaksi asiaksi. Koraanin polttaminen on muslimeille täysi mahdottomuus ja anteeksiantamaton teko. Kun muslimi polttaa jonkin maan lipun – sekin on sanoittakin suuri häväistys maata ja sen kansalaisia tai tekemisiä vastaan. Erotukseksi kaikesta tästä! Kun suomalainen haluaa hävittää rikkoutuneen kansallistunnuksensa, ainut asiallinen hävittämistapa on pakon sanelemana – polttaminen. Pidämme polttoa kunnioittavana kohteluna. Mitä Raamatun polttamiseen sitten tulee, sietäisivät ruotsalaiset puolustautua sillä, että ei pitkääkään aikaa, kun siellä ihan valtion antamalla luvalla poltettiin vanhoja raamatunkäännöksiä, siis heidän pyhää sanaansa. Kun poliittisia puheita ja kirjoituksia arvioidaan, sanotaan aina, että pitää pitää tuotos aina aikansa oikeassa kontekstissa! Miten siis tehdään rikkoutuneen Raamatun kanssa, jolla ei ole antiikkiarvoa eikä tekstistä saa muutenkaan enää selvää. Se tietenkin poltetaan – asiallisesti ja kauniisti; ei saunan uunia sytyttämällä sivu kerrallaan, vaan kokonaisena kunnioittavassa tulessa.

Mielestäni minkä tahansa pyhänä pidetyn kirjan tai kirjoituksen potkiminen on paljon pahemmin tehty kuin polttaminen. Meillä tv-ohjelmassa on Raamattu roitaistu lattialle ja todettu, että pelkkää paperia ja pahvia vain. Tietysti niinkin! Jos tähtäimessä on paperin ja pahvin arvostelu, olisi sama, jos heitettävänä olisi sarjakuvalehti tai keittokirja. Kun nyt kuitenkin sekä polttamisessa että potkimisessa heittämistä myöten aliarvotetaan ja pilkataan asiasisältöä – muuttuu juttu muuksi kertaheitolla. Meille Raamattu on Hyvän Hengen innoituksessa kirjoitettua Jumalan Sanaa. Ei se ole vähempää muslimeillekaan. Siis hyvät tavat kaunistavat eikä tarvitse provosoitua, vaikka sitä toiset yrittäisivätkin kaikin halpamaisin keinoin. Ja koska sisältö kirjoitetussa sanassakin ratkaisee – muistutan vain, että Jumalan perheväen ulkopuolelle omasta tahdostaan jättäytyneet saaavat kylläkin kamalan, mutta kunnioittavan kohtelun: iankaikkisen tulen. Loppujen lopuksi meidän ei pitäisi kiihtyä kenenkään kurkkuun näitä pohtiessamme. Aika näyttää, pitääkö paikkansa se, että totuus ei pala tulessakaan!