531

24.09.2024

VALOSSA

Valossa on helpompi vaeltaa kuin pilkkopimeässä. Pienikin kajo auttaa ihmeesti tiellä eteen päin.

Ja löytyy näkökyky pelkän haparoimisen ja kompastelun sijasta. Jaaha! Tavallinen vanha (aikanaan hamstrattu) hehku vai ledlamppu, kynttilä vai itsestään syttyilevä valokiila. Onko muitakin valoja? Onpa hyvinkin. Fyysistä puolta voi keventää, kun kantaa toisenkin kuormia. Mieli vaikuttuu hyvään, kun ajattelemme pienintäkin kiitollisuuden aihetta. Ja jos matkalle ei ole suotu yhtään ihmistä, Jumala kulkee kyllä rinnalla ja tarvittaessa kantaakin. Siis valoa kohti, suurin tai pienin askelin.

Koskapa peruspaheemme on etsiä syyllisiä asian korjaamisen sijasta – osoitan päättäjiä syyllistävällä sormella. Syytän heitä maapallon heitteille jättämisestä. Olen kulkenut kappaleen matkaa Kertun kanssa toivoa etsimässä. Hyvä sarja. Jos siis on totta, että noin 90 prosenttia maailman hiilidioksiidipäästöistä aiheutuu muutaman kymmenen teollisuuslaitoksen pöhäyttelyistä – MIKSI emme hoida niitä kuntoon. Miksi tapamme lehmät ja vahdimme ajokilometrejä niilläkin seuduilla, joilla ei ole oikein muuta liikkumismahdollisuutta. Politikointi näyttää tältä: kun pohjoisesta viedään vähätkin hoitolaitokset ja sairaalat, saavat synnyttävät äidit ilmastotalkoissa kävellä köpötellä satakin kilometriä tulevia veronmaksajia maailmaan laittamaan. Pitäähän maapallo pelastaa. Kiitos Kerttu! En ole kokenut ilmastoahdistusta ja näillä tiedoilla luulen, että en tule kokemaankaan. Sitä vastoin mikroaggressio saattaa muuttua makroksi, jos vielä pukkaa lisälässytystä tavallisen elämisen haitoista. Pulinat pois ja teräs- ja öljyteollisuus mallikuntoon. Muovit voi koota merestä. Mikä täsä maksaa muu kuin tyhjän puhuminen ja päivittely. Se on syntiä, jos tietää, mutta jatkaa silti väärin toimimista.

Yk:n pääsihteeri totesi, että maailmankirjat ovat sekaisin ja kuljemme vaarallisilla vesillä – noin omintakeisesti siteeraten. Pakko allekirjoittaa, osittain ainakin. Keskustelin perhetuttavan kanssa pitkän puhelun. Pitkäaikaissairaan kohtalo on kamala nykySuomessa. Kun tähän mennessä erityislääkäriä on voinut kohdata periferiassakin kerran viikossa, muuttavat säästöt nyt lääkärin näkemisen kerran kuukaudessa tapahtuvaksi lottovoitoksi. Siinä tapauksessa, että jonossa ei ole kymmeniä muita ennen omaa vuoroa. Pitkäaikaissairasta virutetaan ja vanutetaan terveyskeskuksissa kuukaisitolkulla. Monet lääkärit tutkivat eivätkä löydä vikaa. Lopulta itsekin tuskastuen joku lääkäreistä toteaa, että kyllä eidät on lähetettävä erityissairaanhoitoon kokonaan, kun emme osaa auttaa. Miten paljon halvemmaksi olisi tullut tehdä lähete huomattavasti aikaisemmin ja moniko jonossa oleva muu sairas olisi saanut nopeamman hoidon. Niin, ehkäpä asiallisen hoidon saaminen on huolista pienimpiä. Luulen pääsihteerin tarkoittaneen pommia ja pyssyn piippua, joka voi milloin hyvänsä osoittaa kotomaan otsaa. Juttu on niin, että jos joku sotii ja antamallamme veto-oikeudella jatkaa samaa rataa – on syyllistämistä molemmissa osapuolissa.

Kirjoitan mieleen johtuneita vanhoihin kirjekuoriin ikään kuin muistiinpanoina. Tämän tekstin muistiinpanot olette lukeneet edellä. Ihan piti pysähtyä miettimään, että mitä, mitä. Kirjekuoren alareunassa luki kerma ja juustoraaste. Ai niin: osa ostoslistaa myyjäisten kinkkupiirakkaa varten. Tällä tavallako ne päättäjätkin tulevat sekoittaneeksi asioita ja päätöksiä. Ei mitenkään uhmaten eikä mahtipontisesti, mutta tällä kinkkupiirakalla ysit saavat paljon rahaa. Mitä se kertoo ostajista, vaikka piirakassa on lihaa, kermaa ja juustoa. No pitäähän jonkun käyttää ne skipatut lehmät! Kiertotalous kunniaan.