MINUN SATEENKAARENI

Helsingissä nuoret aloittavat opiskelun sateenkaarityöpajoissa. Tarkoitus on lisätä tietoa sukupuolisuudesta, jotta nuorten erilainen seksuaalisuus ei aiheuttaisi ihmetystä eikä kiusaamista. Työpajoissa työskennellään seiskaluokilta lähtien. Mität isot edellä sitä pienemmät paikkakunnat perässä. Odotettavissa on sateenkaarityöpajojen vyöry.

Isomummo kysyi, millainen hengellinen työpaja se sateenkaaripaja on. Sateenkaarihan on Jumalan lupaus ihmiskunnalle vedenpaisumuksen jälkeen: ihmiskuntaa ei enää tuhottaisi hukuttamalla. Insinööri-isäntä aloitti seikkaperäisen selostuksen fysiikan ilmiöistä ja itse ajattelin spektrin eri sävyjä ja maalaamista. Nykynuorille sateenkaari on ensisijaisesti yhtä kuin pride. Näyttää siltä, että eri sukupolvilla on aivan erilainen käsitys sateenkaaren merkityksestä!

Olen oppinut, että kaikkea voi ja pitää kyseenalaistaa. Aina on voitava kysyä miksi. Ja kuka koko asiasta hyötyy. Terveyskasvatusta pitkään opettaneena tiedän, että nuorilla on suurempi suu ja meuha kuin varsinainen tieto ja kokemus kaikkeen supupuolisuuteen liittyen. Murrosikäisen on tavattoman vaikea saada suustaan sanaa penis; alatyylin ilmaisut onnistuvat rehentelymielessä. Kaikki ysiluokkalaisetkaan eivät muista, mikä on vagina saati sitten ejakulaatio. Meillä on tosi tekeminen ihan perusteissa. Kehittyvän nuoren keho käyttäytyy uusilla tavoilla. Tiedotusvälineet ja tarjolla oleva salaporno sekoittavat pakkaa. Sateenkaarityöpajan tavoitteet voivat jäädä vähäisiksi ellemme ajattele oikeata ajoitusta. Nuorelta puuttuu kokemuksen ja toistojen todellisuutta korostava elämyksellinen osa seksuaalisuudesta. Seiskaluokkalaiset ovat ihan liian nuoria, kasilla hihitysaika on kuumimmillaan ja ysit vetäytyvät kuoreensa punastellen tositarkoituksella. Aloittakaa työpajat vasta lukiossa ja ammattikoulussa! Älkääkä unohtako heteroitakaan.

Tavallisten terveyskasvatuksen oppituntien sisältö kattaa jo sateenkaari-asiat. Nuori on arvokas, ei ilmiö eikä trendi, kuuma puheenaihe. Kuulutan myös tasavertaisuutta. Suostuisimmeko siihen, että koulut alkaisivat järjestää työpajoja vaikkapa ylipainoisten tai huonohampaisten nuorten näkökulmaa korostaen.

Tahtoisin, että monenlaiset sateenkaaret olisivat kaarisiltoja. Kaarisilloille tullaan erilaisina ihmisinä monenlaisin multa-anturoin. Antakaa nuorillekin tilaa ja aikaa tehdä omat tärkeät kysymyksensä. Mitä mieltä itse olen. Mitä ajattelevat vanhemmat, mitä ystävät ja keverit. Joku kysyy sitäkin, mitä mieltä on omatunto ja Jumala. Mitä ajattelee huipputyöpaikan pomo: pääsenkö edustamaan yritystä ja sen imagoa ja brandiä. Kaarisilta on vastauksista huolimatta rakkauden silta!

Jaa tämä sivu