524

04.09.2024

LAKKAUTETTU LAPSUUS

Syyskuun hellepäivä hipaisee poskea ja liikuttaa hyvän mielen alkulähteitä. Mikäpä tässä on ollessa ja elellessä! Urheilukentältä kuuluu koulun yleisurheilukisojen selostusta ja lasten raikuvia aplodeja. Siellä kannustetaan kavereita – ja niin pitääkin.

Onneksi urheilu saa olla, vaikka suuri osa lapsuudesta onkin lakkautettu. Aikuisen kosketus pilaa niin paljon, myös osan liikkumisesta, kun siitä tehdään pelkkää puurtamista ja kilpailemista. Mitä varten tässä sitten ihmetellään, että aikuistuvatkin ovat alkaneet kompensoida menetettyä lapsuutta. Nykyiset lapset tuovat kouluihin leluja ja rooliasuja! He ottavat oikeuden leikkiin, jos sitä ei heille anneta. Lapsi eläinnaamarin takana opettelee elämäänsä tunnetiloineen turvallisesti: kukaan ei naura minulle vaan vain tälle tiikerille. Meille on jo kasvanut myös näitä leikkejä leikkivien seuraava sukupolvi. Aikuiset nuoret harrastavat pukeutumista ja roolileikkejä ihan tosissaan kustannuksista tinkimättä. He elävät sitä todellisuutta aikuisina, minkä lapsuudessaan ovat paljolti menettäneet. Tätä elämää kutsutaan fanittamiseksi tai historian todellistamiseksi. Roolileikit ovat osa myös varttuneiden tekemisiä: olisitko kulta tänään sisar valkoinen. Ja mitä muuta kuin kadotetun lapsuuden etsiskelyä on some ja selfiet. Suuressa tuntemattomuudessa voi leikkiä, mitä mieleen juolahtaa. Joku tavoittelee barbien elämää, toinen supersankarin olemusta. Aikuinen tietää, että eihän tämä ole totta, mutta kun tekee mieli leikkiä. Vai tietääkö sittenkään. On myös kertomuksia siitä, kun herätään lavastetusta todellisuudesta. Että lähti käsistä, miten tässä nyt näin pääsi käymään!

Ylekin osallistuu eläinleikkeihin! Kun on katsonut pikatäytedokumentin Patagonian puumasta noin sadannen kerran – alkaa puuma etsiä ulospääsyä myös omasta olemuksesta. Isomummokin, jonka lähimuisti pätkii, kysyy, että eikös tuo puuma ole ollut täällä aikaisemminkin. On se mummo kulta ja tulee taas viimeistään huomenna! Yle kuittaa viihdeveron, sama se, mikä eläin täyttää ruudun uudelleen ja uudelleen. Isomummo tykkää enemmän ihmispopulaatiosta, joka vaeltaa kauniin musiikin soidessa Norjan tuntureilla. Ovat tuttuja maisemia, että voihan noita katsella vaikka joka päivä! Moninaisuusvaatimus on kuitenkin päivän trendisana. Pitäkää nyt vihreät Yle ymmärryksessä, että jo on aika citysuden saalistaa ja pihakarhun temmeltää.