09.09.2023
NAAMIOHUVIA
Tämä ei ole sitä miltä se näyttää! En kersku matkoillani enkä uusien ja ihmeellisten kokemusten kasaamisella. Mutta koska kokemus antaa ajattelemisen aihetta tähän päivään, näytän, kerron ja keskustelen kanssanne. Kuvassa on kenialainen mies, nuori komea mies, yhteisön päällikön poika. Kykötän siis merkittävän ihmisen rinnalla. Hän kutsui kotiovelleen ja perille saakka. Sain nähdä pienen tulisijan ja kumpareisista oksista kyhätyn vuoteen. Huterat seinät ja pimeys! Eipä kestä tämä koto leijonan hyökkäystä eikä eristä käärmeen luikerrusta sisätiloihin. Mutta tämä on paikallista, tavallisen ihmisen kenialaista tapakulttuuria puskassa, siis urbaanin kokemuksen ulottumattomissa.
Tämän osan tarinasta hyväksymme päivitellen ja säälien. Mutta harva tulee ajatelleeksi, että tämä ei ole todellinen kuva. Jos itse olet ollut kotiseutumuseossa töissä, et kuitenkaa enää haraa peltojasi oksakarhilla etkä kirnua voita tuohivirssuista puhumattakaan. Miksi siis päällikön poika eläisi niin vanhanaikaisissa olosuhteissa. Kävikö mielessämme, että hänkin on kesätöissä esittelemässä kenialaisia tapoja, jotka ovat jo pitkään olleet muuttumassa enemmän toisenlaiselle tolalle. Jos pitäisi päättää, asuisin kyllä mielummin savimajassa, jossa suojaa saa tuntuvammin risusavottaan verrattuna. Kun turistikausi on kiireiltään ohi, viimeistään silloin vaihtaa poika farkut jalkaansa ja jatkaa opintoja yliopistossa. Hän jutteli paremmalla englannin kielellä kuin mitä itse kykenin. Oli tarkoitus ottaa toinen vaimo, siis ei vaihtaa, vaan numero kaksi. Mikä naurunremakka, kun katseemme kohtasivat. Paikka on siis vielä auki, mutta etpä taitaisi uskaltaa. En uskaltanut. Mutta iloitsin tuikituntemattoman ihmisen yhteydestä itseeni täysin toisenlaisessa kulttuurissa. Me olemme samanlaisia, samoista Jumalan luomista tarpeista tehtyjä ja silti tyystin erilaisia, ihmisiä kumminkin, samasta ainutkertaisuudesta rakennettuja!
Kuka nyt laittaa itsestään kuvan kylpyammeessa turvenaamiossa. Minä laitan! En ehkä ole edustavimmillani, mutta ammeessa kyllä. Saisivatpa mahdollisimman monet tuntea kuuman kylvyn virkistävän vaikutuksen, erityisesti suolakylvyn. Luulen, että paljut ja huljut ja porealtaat ovat tämän kokemuksen jatkosuunnitelmia. Joku pään syväluotaaja saattaisi sanoa, että ihminen kylpiessään muistelee kohdun turvaa ja lelluu ja kelluu vaan. Rentouttavaa se joka tapauksessa on. Ja koska opetus kuuluu kaikkeen halusimmepa tai emme – riisun naamiot itseltäni ja mieluiten myös muilta. Lähteehän turve pelkällä pesemisellä. Kohdataan toisemme sellaisena kuin olemme. Annetaan mahdollisuus! Annetaan mahdollisuus toisenkin kerran. Ennakkoluulot ovat kasvokilpi, joka pitää meidät erillään toisistamme. Ja jos joku sanoo, että on ympäristöystävällisempää avantouida – uikoon vaan. Minulle riittää shokkihoidoksi ammeen pohjalla pistelevät hajusuolakiteet. En mene järveen, koska siellä on ihmissyöjäheiniä ja veden alaisia kiviä. Ne voivat ottaa syvyyksiin vetävän otteen ihan milloin tahansa.
