09.09.2023

MIKÄ HETKI YÖSTÄ

En milloinkaan tiedä tulevaksi. Näin uninäyn. Tapahtumapaikka on mitä todennäköisemmin Lappi. Miehistä otettiin mittoja asepukujen tilaamista ja valmistamista varten. (Hidasta, mutta määrätietoista valmistautumista.) Annettiin lähtösuudelmia, jäähyväissuudelmia! (Kysymyksessä on tästä päätellen tositilanne.) Nöyryys oli ikään kuin ase, jonka suomaa psykologista valtaa käytettiin apuna. (Yritettiin välttää pahin mahdollinen kauhuskenaario.)

Tämä on nyt neljäs samaan sarjaan liittyvä näky. Ensimmäisessä todettiin, että kun venäläiset tulevat; ei siis enää jos venäläiset tulevat. Toisessa lappeenrantalaiset valmistautuvat miehittäjän vastaanottamiseen ja meitäkin kehoitetaan tekemään samoin. Jonkin verran aikaisemmin näin, miten karhu otti meille kuuluvaa Murmanskin kohdalta rajan yli tullessaan. Ensimmäiseen varastamiseen emme reagoineet millään tavalla. Vasta, kun karhu tuli toistamiseen katsomaan, mitä olisi otettavaa, heräsimme ja hätäännyimme. Lähetin tämän näyn myös ulkopoliittisen instituutin Aaltolalle. Ja nyt viimeisimmässä pohjoinen sonnustautuu asepukuihin. Ota oikea ja hyvä, jätä höpötykset ja hölmöilyt. En kuitenkaan halua enkä uskalla jättää kertomatta.

Vanhat uskovat tietävät kertoa, että monesti juuri hiljaiset aamuyöt ovat esirukousten ja uppoamisvaarassa olevan paatin oksanreikävuorojen aikaa. Omat huolet ja ahdistukset herkistävät myös toisten asioiden puolesta rukoilemiseen. Monesta vuoteesta nousee hätähuutoja Herran puoleen ja hyvä niin. Yökommelluksiltakaan ei vältytä. Vesilasi putoaa seinän ja yöpöydän väliin. Muistilehtiö lätkähtää lammikkoon. Yötyöläinen säntäilee kuivaamiseen tarvittavia pyyhkeitä, että puhelin ainakin säästyisi. Sinne ja tänne … Onneksi Heikki nukkuu levollisesti kuulevampi korva tyynyn poimussa eikä herää hämminkiin. Eikö muka ole päiväunille tarvetta!

Eilen ulvottiin naurusta. Suunniteltiin halvinta mahdollista remonttia pieneen osaan keittiötä. Sähköjohdot aiheuttivat päänvaivaa: eihän niitä voi kattoon jättää, jos haluaa katkaisijasta valon.

Minulla on aina malttamaton kiire edetä ilman suunnitelmaa päämäärään. Autoin insinööriä lohdutuksen sanoilla: kyllä voi laittaa kattoon; äkkiäkös minä otan otteen pitkästä paistinlastasta ja napsautan valot on ja off! Juu, ei voinut …

Ja lopuksi ilouutinen. Kirjoitin eduskunnalle hätähuudon, jonka voitte kaivaa esiin blogista Pro-

talousahdistuksessa olevien puolesta. Kuulkaahan! Oras Tynkkynen vastasi ja kiitti ideoista ja toivotti aurinkoista kesää. Harvinaista herkkua, että joku päättäjistä vaivautuu vastaamaan! Ja toivottavasti myös tekemään jotakin asian edistämiseksi.