Aina silloin tällöin saa kokea, kun kupliva ilo ja kiitollisuus kumpuavat mieleen, uudelleen ja uudelleen. Yläkuloa, kiitosmieltä, riemua! Miten on mahdollista, että Kaikkivaltias, Isä Jumala voi huolehtia ja oikein ajoittaa asioita pienintä yksityiskohtaa myöten ilman ihmiskäden järjestelyä tai ansiota. Pikkiriikkinen, mitätön ihminen – ja Hän huolehtii kaikista tarpeista, jopa toiveista ja haaveista. No, nyt olen istunut tässä ihmemaassa taas kerran … Ja Jumala suokoon, että usko ja luottamus Taivaallisiin on vahvistunut tulevia taistoja varten.
Ihmettelen itsekin, että tämän käynnissä olevan rokoterumban aikana olen kokenut riipaisevaa yksinäisyyttä. En tarkoita puolesta ja vastaan asetteluja. Tarkoitan syvempiä vesiä. Jotakin vastaavaa koin ulkomaanmatkalla. Käsitin, että jos jäisin tänne rahattomana ja sairaana – jäisin kammottavaan olotilaan. Ymmärsin, että palvelua ja hymyä piisaa – yletöntä ystävällisyyttä niin kauan, kun rahapussissa on mistä ottaa. Jos ei ole rahaa, ei ole minkäänlaista kiinnostusta auttajasta puhumattakaan!
Koronan aikana ovat ihmiset kokeneet kovia, kärsimystä vaikka muille jakaa. Kristityille tämä on ollut myös kova kenraaliharjoitus. Rokoteasioita hoidettaessa ovat asenteet ja mielipiteet kärjistyneet niin, että ihmiset ovat riitautuneet ystäviensä ja jopa puolisonsa kanssa. Millainen puu tuottaa tällaista, näin huonoa hedelmää?
Tämän harjoittelun tiimellyksessä on ollut mahdollista kurkistaa niihin kulisseihin, jotka Raamatussa on kuvattu kaikille eritasoisen kauhun ajaksi. Jeesuksen seuraajille yksi yliongelma on tulevasta sirutuksesta kieltäytyminen! Yhtäläisyydet: globaali ongelma tai siirtymä, onnistuminen edellyttää kaikkien kritiikitöntä osallistumista, tavoitetta vastaan hangoittelevat kuvataan uhkaksi, jopa terroristeiksi. Eikös näin ole kuta kuinkin jo ollut tämän kenraaliharjoituksen aikana! Siruasiassa on vain se suurempi juttu, että ilman sitä et voi ostaa etkä myydä. Jos siis kieltäydyt, koet ehkä tämän. ”Mitä siinä mariset ja itket ja kerjäät, mene ja ota siru ja saat lapsellesi leipää, niinhän me muutkin olemme tehneet, et sinä ole mikään erityistapaus, sitä paitsi tässähän on vain kysymys rahatalouden siirtymästä kortista käteen ja otsaan, turvallista, ota, ota ...” Nairobissa meitä varoitettiin pitämästä mitään ruumiin osaa auton ulkopuolella olipa miten suuri helle tahansa. Jos ulkona roikkuvassa kädessä on kello, turisti huomaa kellon kanssa häipyneen myös käden. Miten paljon suurempi saalis sirutettu käsi olisikaan saalista ahnehtivalle!
Kristitylle sirutuksesta pidättäytyminen on hengellinen, suurimman mittaluokan asia. Me emme yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Yksikään ihminen ei omin voimin voi selviytyä tällaisesta tilanteesta. Jos lapsella on nälkä tai kylmä, tekevät kaikki vanhemmat voitavansa, ja vielä enemmän. Onneksi meitä ei ole jätetty itsemme eikä pelkästään toisten ihmisten varaan. Palaan niihin ihmeisiin, joiden äärellä olen saanut istua näinä päivinä. Jos tavallisena aikana ihmeet ovat ihmeellisiä, sanoinkuvaamattomia, millaisia ne mahtavatkaan olla tilanteessa, jossa meitä ei voi auttaa kukaan muu kuin Kaikkivaltias Jumala lupauksensa mukaan. Sen täytyy olla taivaallista!!
Näillä synkillä ajatuksilla olen lipunut turvasatamaan. Tiedän, että maapallon tila on lopunaikojen kuvausten mukainen tila. Tiedän, että sirutus voidaan teknisesti suorittaa vaikka heti, jos vain ihmiset saadaan siihen suostumaan. Tiedän, että sirutuksen seuraukset ovat kammottavat: sirun pääarkkitehti itse on varoittanut ihmisiä laittamasta niitä ihonsa alle jo pelkästään fyysisten riskien takia. Tiedän, että maailmaan ollaan puuhaamassa globaalia uskontoa: yhdistelmää juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista paavin arvovaltaa apuna käyttäen. Tiedän, että suurvallat sohivat toisiaan ja hiertävät kolmatta maailmansotaa. Pelilaudalla nappulat ovat paikoillaan. Puuttuu vielä pääosanesittäjä, jolle rooli on varattuna onneksi vain Jumalan säätämäksi ajaksi.
Rakastan makeaa unta – mutta nyt sanon itselleni ja muille, että herätkää hyvät ihmiset valvomaan!
Jaa tämä sivu