475

19.05.2024

REILUSTI RENTUKKA

Rantarentukoiden luoma keltaisen kylläinen auringonpaiste on maisemakuva ja ajankuva. Antaa se myös oppia: jos voi loistaa vaikka vain hetken, kannattaa tehdä se itsensä ja toisten iloksi. Mikä maalaus! Mikä vaikutus ihmismielen sisäisiin sopukoihin sopusointua tuomalla ja vaalimalla. Nämä rentukat loistavat uimarannan tuntumassa. Mutta ei se haittaa, vaikka loistaisit ojan pohjalla niin kuin rentukka yleensä tekeekin – tärkeintä on loistaa kunnolla.

Tätä rantataulua ei voi millään olla vertaamatta Englannin kuninkaan uuteen, punaiseen potrettiin. Taulusta ollaan montaa mieltä. Suomessakin keskusteltiin näistä pakollisista ajan kuvista. Kun Tarja Halosen maalaus julkistettiin, herätti värivalikoima ja sen tuoma kylläisyys hämmennystä. Mutta Charles ylitti kyllä kaikki rajat! Ensimmäinen vaikutelma oli suorastaan demoninen. Kuumin tuli metsäpaloissakin on juuri tuollaista punaisen ja keltaisen hehkua. Kun taulua analysoivat ja tulkitsevat ihmiset ovat leikanneet ja liimanneet kuvan osia – löytyy kuin löytyykin kuninkaan habitus osana paholaisen kuvaa ja valtaa. Totta tai vain lehtiotsikoiden tekemisen huumaa, taulu on pysähdyttävä. Mieleen nousee suru. On kuin pikkuinen poika kiukuttelisi viimeisen kerran omalle äidilleen näkyvästi ja kuuluvasti. Charles ei ehdi tehdä uraa, joka muistettaisiin, kuninkaana. Hänelle jäi vain pätkötyötä. Mutta jälkipolvet kyllä muistavat, kun uutta maalausta hänestä vaalitaan vuodesta toiseen kuninkaallisilla seinillä. Siinä Charles ikään kuin haastaa tulevat kansanjoukot äidin maalauksen vieressä. Kuule, kumman taulun luulet jäävän ihmisten mieleen!

Jos taulu kuvaa henkilöä ja hänen arvojaan, kammottaa. Kuninkaan kuva on kuva koko kuningashuoneesta. Ja mitä lapsenlapset ajattelevatkaan, kun ukki ihmetyttää ja pelottaa linnan käytävillä. Mitä tuosta miehestä oikein pitäisi ajatella! Vaan eipä oteta maailman murheita. On yksi pettämätön konsti. Laitetaan silmät kiinni tai käännetään katse muualle. Onneksi vielä voi valita!