569

07.11.2024

KULLATUT KEHYKSET – 15

Heikki on koko ikänsä elänyt kovennettua, mitä avioliiton sitovuuteen tulee. Ja samassa veneessä olen olllut itsekin. Kun Heikki uimarannalta löytyi, täytin tulevana talvena 13. Heikki on vuoden edellä. Siitä asti tähän päivään on matkanteko käynyt tasatahtia rakastaen ja tapellenkin. Elokuussa tuli täyteen 50 avioliittovuotta. Kun siihen lasketaan päälle seurusteluaika melkein leikki-ikäisestä lähtien, on yhteinen taival ollut merkittävän pitkä ja monivaiheinen. Esimerkillisyydestä en sano sanaakan. Ilman virheitä ei kai kukaan voi elää. Mutta jos ne tunnustaa ja korjaa käyskelyä, on mahdollisuus jatkaa matkaa!

Rakkaus on valinta ja avioliitto perustuu sekä siihen että yhteiseen, julkiseen sopimukseen ja sitoutumiseen. Nykyään puhutaan sitoutumiskammosta. Tämä puolestaan valmistelee tietä höllemmille parisuhteille. On – off -eläminen voi sopia joillekin aikuisille. Jos haluamme lapsillemme turvallisen kodin ja parisuhteen molemmille osapuolille turvallisemman olon – lienee suhteen julkisella virallistamisella sittenkin oma tärkeä paikkansa.

Kahlasin läpi tietoa siitä, miten ennen vanhaan, vaikkapa Jeesuksen aikaan solmittiin perherakenteita. Olipa mielenkiintoista luettavaa! Jos jotakin jää summattavaksi – vaikka tavat ja käytänteet ovatkin erilaisia – perustuu liitto aina sopimukseen tavalla tai toisella. Liiton solmimisen todistavat ympärillä elävät ihmiset ja monesti myös raha. Liitosta on myös laadittu dokumentti. Suhteen päättämisessä oli samoin. Saattoi olla, että sai erokirjan tai sitten vain asuttiin eri talouksissa riittävän pitkä aika. Jompi kumpi osapuoli myös maksoi erotilanteessa, että varsinkin vaimon taloudellinen turva tuli taatuksi.

Uusi Testamentti antaa hyvin yksiselitteisen parisuhteen mallin. Markuksen evankeliumissa Jeesus toteaa näin: ”Mutta luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako.” 

Tämän läheisemmäksi ja pysyvämmäksi liitto ei voi muodostua: yksi liha! Jumala on näin asettanut avioliiton ja sitoutunut siunaaman sen.

Meillä on vuosikausia ollut liiton focus aivan väärissä asioissa. Onko kirkkohäät vai siviilivihkiminen. Kuka pääsee kirkkoon, kenelle jäävät muut mahdollisuudet. Ja lopulta on puhuttu siitäkin, millaisia parisuhteita meillä voi olla ja miten niihin pitää suhtautua. Rippikoulua käydään kirkkohäiden toivossa – ei kristillisen osaamisen takia. Ensitreffilt alttarilla on sellaista pellehermanni -toimintaa, että tämä instituutio alkaa jo kuolonkorahdella julkisen naurun, ehkä myös surun saattelemana. Kirkko, vaikka se itse onkin ottanut itselleen liiton siunaamisen luvan ja tavan – itse romuttaa sisällön pala palalta.

Jos katsomme, mitä Jeesus itse asiassa sanoo … Eikö olekin näin. Tarvitaan miehen ja naisen sitoutuminen toisiinsa Jumalan edessä. Jumala siunaa sitoumuksen, kun se Hänen eteensä tuodaan. Tämä sitoumus saatetaan vaikka vain perhepiirin tietoon. Suku saa uuden jäsenen ja mies liittyy vaimoonsa. Tärkeintä tässä on Jumala, sillä ilman Hänen huolenpitoaan yksi liha ei pysy yhtenä! Viranomaiset ja rekisterit, dokumentit ja kirkolliset performansit ovat ihmisten lisäyksiä – eivät välttämättömyyksiä liiton sitovuuden suhteen. Siunaus pyydetään itseltään Kaikkivaltiaalta Jumalalta, ei kirkkokunnalta. Mitä me siis höyryämme ja riitelemme. Jos kirkkokunnat haluavat poiketa Raamatun opetuksesta, tehkööt niin ja vastatkoot valinnoistaan. Papin aamen voi olla kaunis, mutta se ei ole minkään tae. Ja sehän on nähty, vai mitä.