22.07.2023

KIVIPISARAT

Sateen ropistessa ja monenlaisen arvostelun ja syytösten kivisateen uutisoinnissa on hyvä ottaa keuhkot täyteen happea ja kahvikuppi koneelle. Satakoon! Sateen vastavoimaksi aloitan postilla meijänmartoille sinne itärajan tuntumaan. Kun niin kovasti arvostelin villalapuilla päällystettyjä kiviä ja kasveja monista tavaroista puhumattakaan – tässäpä meille uutta suunniteltavaa. Paikallinen lankakauppa juhlisti pihatilaa kudotuilla kukkasilla: oikea lappufantasia, kukkafresko tai moderni ryijykokelas. Tähän voi puskea kaiken yhteisöllisyyden tarpeenkin: kaikki mukaan koululaisista varttuneisiin. Suurimman kukan saa sommitella kunnanjohtaja! Ja kaikkien nykerrykset laitetaan esille vuosiluvun kanssa. Meidän kunnan keto – kerta kaikkiaan! Taiteellinen tapa muistuttaa vihreästä siirtymästä meille ja muille.

Ollapa amerikkalainen. Rahahuolet olisivat kokonaan poissa. Ei tarvitse kuin istua tai seistä kärsivällisesti mäkkärin ravintolan tiloissa – ja odottaa, että nugetti putoaa varpaille. Jo vain voi kohta käyttää runsaita korvaustuloja. Kynsilakka suli ja sydän tykytti. Meillä ollaan ihan liian realistisia – ainakin asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Eivät ne saksalaisetkaan ihan uutisköyhiä ole. Mahtava jekku tai yli-innokkuus tai sitten tavallinen ja tahallinen tyhmyys. Jos niin moni sotkee villisian leijonaksi asiantuntioita myöten – herää kysymys toimintakulttuurista ja tiedonhallinnasta. No ei voi vaatia jäitä hattuun Eurooppaa kiusaavien, kohtuuttomien helteiden takia. Harhoja ja julkisuudentarvetta – pelottava yhdistelmä!

Pyyhin pisaroita myös valtakunnallisen politiikan tilan takia. Kansa antoi äänisaaliin perussuomalaisille ja nyt kansalaisten luottamus on tiukalla. Toiseksi eniten ääniä saanut puolue porskuttaa entisissä synneissään. Jos kovalla puheella pääsee vaikuttajaksi, kaatuu ura samojen puheiden ja kirjoitusten takia, kun on juuri vasta päästy vallan kahvaan kiinni. Mitäpä tähän voisi sanoa tai ihmetellä. Menen sinne ensimmäisen kiven heittäjän aihealueelle. Älykäs aikuinen ja sopimattomat sanat. Nyt olisi tietotaitoa luotsata Suomea tavoitteidensa mukaisesti, mutta kun kaivelevat vanhoja. Milloin rikos vanhenikaan? Milloin annetaan mahdollisuus näyttää, että nyt näin ja eri tavalla kuin ennen? Sain kyllä itsekin osani eriarvoistamisesta. Katsokaahan ennen ihosyövän pelkoa olin itsekin musta – mutta vain kesäisin ellei nyt pientä solariumrusketusta oteta huomioon. Olen siis ollut hybridi: kesällä musta, talvikuukausina vaaleampi. Onneksi ei kameleonttitauti tullut laikkuina. Mutta ihmisenä olen ollut sama. Olisipa ollut sydäntäsärkevä

tapaus, jos minua olisi kivitetty kesäisin ja paapottu talvisin.

Poliittisessa hurlumheissa ei ole mitään muuta hyvää kuin kertyneet kokemukset. Suomessakin on tullut tavaksi kirjoittaa omaelämänkerta jo silloin, kun elinkaarta on päästy vasta noin puolen välin paikkeille. Juu! Kaikki nopeutuu ja tehostuu. Nämä ovat lohdutuksen sanat. Ei Riikallakaan mitään hätää ole. Hän voi aina kirjoittaa kokemuksensa kansien väliin. Kun kirja on julkaistu, alkaa polemiikki – ja jos hyvin käy, sukeutuu keskustelusta myös alku uudelle uralle samoissa paikoissa samojen ihmisten kanssa. Inhimillisempi vaihtoehto olisi antaa mahdollisuus puulle ja sen uusille hedelmille. Kuka saa päättää?

Kovasti arvostelevat ihmiset leipäjonoihin ökymaastureilla saapuvia ihmisiä. Tiedän siellä seisseen myös minkkiturkkiväkeä. Kuulkaas, jos maasturi on maksamatta tai minkkiturkki ja itse koditta ja ateriatta – ei enää kaipaa arvostelun alkeitakaan. Jos et tiedä, älä pommitakkaan. Leipäjonoissa ei ole rahallisesti rikkaita. Ja jos vaikka olisikin – olisi ahneus saanut sellaisen mittakaavan, että tarvittaisiin peliin yhä enemmän myötätuntoa ihmisen ja hänen addiktinsa kohtaamisessa. Annetaan niin kauan kuin annettavaa riittää. Kaikkia ihmisiä voi auttaa ymmärryksellä ja kurnivia vatsoja palasella leipää.