523
01.09.2024
AHTAAN TALOUDEN OHJUS
Tiukka talous tuottaa ruokaohjuksia, jotka kohteeseensa osuessaan tuottavat tuskaa siinä missä sotakoneistokin. Itse asiassa pitäisi tarkkaan puhua ja valvoa, millaisia hybridihyökkäyksiä ruokaan kohdistetaankaan. Ruokarikosten tekemisen valvontaan tulisi käyttää voimavaroja paljon, paljon enemmän ja tosissaan.
Lemmikkien ruokariesat edeltävät ihmisiin kohdistuvia vaaroja! Vaikeuksissa eivät ole pelkästään kotitaloudet. Ruokatehtailu painiskelee samojen ongelmien kanssa: raaka-aineiden kustannuksia pitäisi saada alemmas, jotta sijoittavat saisivat osansa yhä enenevässä määrin. Suuret elintarvikelaitokset tarvitsevat suuria ostoeriä ja ovat senkin takia tuontiraaka-aineiden varassa. Kun tähän ongelmatiikkaan lisätään vielä suorat ruokarikokset – olemme ruokavaaran kahleissa. Mitä mömmöä mistäkin? Uutisotsikot kertovat tavan takaa, mikä erä vedetään pois ja missä tuotteessa on mikin vaaratekijä. Kauppaan ei siis enää kannata mennä ilman uutisten lukemista!
SUOMI TARVITSEE TURVARUOKARAKENTEET! Ihmiset haluavat kokonaan kotimaista, ei prosenttiruokaa, jossa kotimaisuus saattaa tarkoittaa vain ruokaerän pakkaamista ja markkinointia. Laitettakoon kotimaisuusjoutsenelle uusi ilmiasu silloin, kun sekä raaka-aineet että valmistus on kokonaan kotoperäistä! Mitäs sanotte joutsenesta kultakruunu päässä! Joka tapauksessa nyt on kotimaisen ruuan näytön paikka. Ihmiset ostavat ja maksavat turvallisuudesta. On vain oltava pelkistetyn selvää, että kuluttaja tarkasti tietää ilman lukulitanioita, että on varmasti kokonaan kotimaista eikä jotakin siltä ja väliltä.
Säästämme myös ulkona syömisen kustannuksissa. Karkeasti voisikin sanoa, että ihmisten henki on halpatyöntekijöiden käsissä. Vai voitteko väittää, että opiskelijat ja koululaiset ovat saaneet riittävän turvaruokatietämyksen ennen pikaruokaketjuun työllistymistään. Ruokaraaka-aineet sisältävät niin monia näkymättömissä olevi riskitekijöitä, että niitä ei osaa varoa ellei tiedä ja taida. Perushygieniassa on paljon toivomisen varaa. Eipä tarvitse kuin aivastaa tai niistää tai raapia sopimattomista paikoista ja näppylöistä, kun voi saastuttaa koko salaattierän. Toisille tarjottavan ruuan taso vaatii ammatti-ihmisten osavaa työskentelyä – ja joskus siitäkin huolimatta saattaa salmonella sopassa kaataa koko kasarmillisen raavaita sotilaita.
Ostin korkeintaan keskisuuren vesimelonin. Maksoin siitä yli seitsemän euroa, vaikka kysymyksessä oli kauppaketjun oma tuote sen hinnoittelemisen huomioon ottaen. Jos halutaan, että ihmisten ruokakulttuuri muuttuu, on rahapussi ruuan osalta käännettävä ylösalaisin. Tukien kanssa tai ilman on kasvisten ja hedelmien ja marjojen hinta hinattava niin alas, että ihmiset voivat niistä vaivattomasti nauttia. Sama koskee osittain leipää ja joitakin maitotaloustuotteita. Kananmuna korvaa hyvin muuta eläinvalkuaista, joten hinnanalennus kuuluu myös niille. Lihan ja kalan hintaa voi vielä nostaa, mutta kuitenkin niin, että rahat riittävät pariin kolmeen liha- tai kala.ateriian viikossa. Tässä on terveysviranomaisten ja vihreän liikkeen kestävä kehityssuunta. Ei lihan syönnin kieltämisellä tai terveysterrorismilla saavuteta hyviä tavoitteita hyvällä mielellä. Älkääkä pitäkö kuluttajia ihan älyttöminä. Kysynpähän vain, miten muka todistetaan hampurilaisen ympäristökompensointi niin, että se on yksinkertaisesti todennettavissa.