536
30.09.2024
MIEKKALILJA
Olipa yllätys! Koristekehikkoa kiipeävä papu osoittautui jälkijättöiseksi, mutta sitäkin tehokkaammaksi. Mitkä palot! Miten valtavat pavut. Josko jo Jaakon papuakin harmittaisi häviölle jääminen. Varmasti, sillä tätä tuttua kasvia voisi luulla vaikka miekkaliljaksi. Papu, joka iloisesti soittaa palkojaan kuin tuulikello. Kelpaisi varmaan teillekin! Matkiminen on osa kasvienkin selviytymiskeinoja. Tämä papu tässä otti vaikutteita japanilaisesta samurai-miekasta. Eipä olekaan turhan nuuka mielikuvitusvaikutteita valitessaan.
Ihmiset ihan itse muovaavat elinympäristöään sellaiseksi, että yksilön haavoittuvuus on pahastikin mahdollista. Olettehan lukeneet, että vahingossa kirjattu väärä koodi voi tiedostoissamme tehdä meistä murhaajan tai lähettää jo kuolleiden luetteloon. Näiden virheiden tekeminen on helppoa ja kuta kuinkin ymmärrettävää – mutta korjaaminen on niin tuskallista, että ihminen siinä todellakin raadollistuu raivosta. Käsketään vain lukea Omakantaa ja tarkistaa, mitä sinne on mahdettu kirjata. Näitä lukuja tulkitaan kuin lakia ja niiden kohteeksi joutunut joutuu sellaiseen helteeseen, että oksat pois. Anteeksi nyt vain, että täältä ottaa vainaja yhteyttä. Hävetkää! Ei vakavilla asioilla saa leikkiä.
Itsensä hillitseminen on vaikuttava kyky ja taito. Siihen kypsyy harmittavan hitaasti, jos ollenkaan. Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten kaikkein voimallisimmat ja älykkäimmät sotilaat valitaan vaativimpiin tehtäviin. Kun sotilaat pitkän taiston ja taipaleen jälkeen voivat pysähtyä vesilähteelle veden ääreen – valitse ne miehet, jotka eivät ryntää eivätkä ryystä pieniä kiviäkin. Valitse ne miehet, jotka rauhallisesti painuvat polvilleen ja käsin vettä kohottaen sammuttavat janoisen suunsa. Tällaiset miehet tietävät, mitä pitää tehdä ja tekevät sen!
Elämme lähes epätodellisia aikoja. Sanat, että luomakuntakin huokaa tuskissaan ja odottaa Herramme ja Vapahtajamme lopullista, pelastavaa vaikuttamista ihmisten sotkemiin asioihin - on totisinta totta. Eikä luomakunta vain hiljaa huokaile. Siltäkin alkaa mennä hermot! Lepakkoparvi hyökkää ihmisen kimppuun. Senkin koodit ja koordinaatit ovat päässeet sekoittumaan. Karhut ja sudet ovat jo valmista kauraa. Mutta että kotkat ja metsotkin yhä enenevässä määrin ottavat ihmiset kohteikseen. Hirvet juoksuttavat marjastajaa ympäri ikimäntyä. Vesien kalaherruus ei enää riitä, pyrstölliset haukkaavat jo palasia ihmisistäkin tavallisella uimareissulla. Elinympäristöstämme puuttuu johtajuus, turvallinen tapa ja järjestys. Ihminen luomakunnan herrana ei osaa enää viljellä eikä varjella. Eipä tietenkään, koska ihmiseltä itseltään puuttuu turvapaikka ja viisaus, joka saadaan vain Kaikkivaltiaan varastoista.
Ruby se vain seilaa lannoitelastissaan. Eikö kukaan mieti, liekö hybridivaikuttamista. Räjähtävä lasti sinne tänne säntäilemässä pitkin aavaa ulappaa milloin minkin valtion satamia tavoittaen on turvallisuusriski. Silmä tarkkaa Rubya ja toisaalla voi tapahtua mitä tahansa. Ei tarvitse lennättää ohjusta. Laitetaan vain Ruby lastissaan ja kellotetun alkuräjähdyksen kanssa kellumaan. Kuka saa suuren pamauksen? Ei globaalissa sodankäynnissä lasketa, miten miehistölle käy – hehän palvelevat hengellään kotimaataan ja sen mahtavia.
En ole vielä kyynistynyt. Aamulaulu kumpuaa sisimmästäni ja valelee rauhaa. ”Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna – ikirauhaan kerran vie!” Naurattaa! Autokyyti Pöljälle maksaa yhtä paljon hölmölle kuin viisaallekin. Jeesuksen kanssa tehtävä matka on jo maksettu. Hypätkää kyytiin rahatta ja maksutta!