437

20.03.2024

AIKA LOPPUU

Ihmisellä on aika aina vähissä! Toisaalta emme osaa lainkään käsittää iankaikkisuutta, joka vain aina on ja jatkuu päättymättämästi. Vuonna 2010 Jumala alkoi opettaa puheensa kuuntelemista.

Hän sanoi minulle kolme kertaa kuuluvasti ja selkeästi, että AIKA LOPPUU. Viestissä ei ollut mitään epäselvää eikä tulkittavaa. Aika yksinkertaisesti loppuu, se sellainen aika, jota arkena elämme. Iankaikkisuus ei katoa minnekään – ja siellä elämällä on kokonaan toisenlaiset ulottuvuudet. Kun yksi aika lakkaa, toinen, erilainen alkaa! Ja sinä itse teet päätöksen siitä, millaisen iankaikkisuuden valitset.

Vuoden 2010 jälkeen on tapahtunut monia asioita, joita emme olisi osanneet odottaa. Ukrainan sota on kuin suoraan Ilmestyskirjan viitekehyksestä. Elämme kolmannen maailmansodan alkutahdeissa. Ja tahti voi hyvinkin pian muuttua kiihkeämmäksi. Nyt vielä tuemme Ukrainaa sotatarvikkein. Puheet kuitenkin kuuluvat siihen suuntaan, että eurooppalaisia joukkoja oltaisiin mahdollisesti lähettämässä sotatantereelle. Silloin olisimme jo täydessä sodassa. Eikä kai kukaan voi väittää, että näin vankka osallistumien tarvikeapuun ei jo olisi täyttä sotaan osallistumista. Jokin kuitenkin vielä pidättää. Tahdon uskoa, että pidättäjä on Jumalamme itse: kaikki palikat eivät ole vielä paikoillaan. Siitä, kun ajan loppumisesta ilmoitettiin olemme siirtyneet sellaisiin tapahtumiin, joita emme totisesti olisi voineet kuvitellakaan. Luonto ja ihminen laittavat asiat kovin kiitettävästi hyrskyn myrskyn! Murheellisinta on se tosiasia, että suuret päättäjät eivät lainkaan tai ainakaan tosissaan puhu rauhasta ja toimi sen saavuttamiseksi. Ihan kuin olisi hämärä sopimus siitä, että kiirehditään sitä suurta pamausta, jonka avulla kaikki menee nollille ja sekaisin. Siitä sitten sopivat ihmiset voivat alkaa rakentaa uutta maailmaa ja sen tarvitsemaa vallankäyttöä.

Kukaan ei ole turvassa ilman Jumalan varjelusta. Vanhat ihmiset puhuvat kaitselmuksesta. Kokonaiskuvaa katsellessa on pakko ajatella, mitenhän muualla, kun näissä olosuhteissa Suomi on seitsemättä kertaa maailman onnellisin maa! Rauhamme järkkyy! Tarvitsemme rukoilijoita, jotka huutavat Jumalan puoleen kansamme hyvän puolesta. Se työ ei kooskaan saa ihmiskiitosta, mutta Taivaassa nähdään ja kuullaan. Vanhat uskovat sanovat, että ne maan hiljaiset, jotka tekevät näkymätöntä esirukoustyötään, tekevät sanomattoman paljon enemmän kuin yksikään poliittinen päättäjä. Meillä on siis vielä mahdollisuus. Kun odotamme rajoiltamme suurta vaellusta kutsumattomia vieraita – pyytäkäämme viisautta ja armahtavaisuutta ja sellaista lujuutta ja tahtoa, että ensikin vuonna vielä olemme onnellisten joukossa.