504

28.07.2024

HAUKI ON KALA

Tiedättehän hokeman ”hauki on kala”. ”Hauki on kala, hauki on kala, joka lentää puuhun.” Nuorille opetettiin luetun ymmärtämisen ja tyhmän toiston eroa. Ajattele. Äläkä höpise ja hoe! Sama läksy kelpaa aikuisillekin. Todellisuudentaju on jäämässä harhaiseksi – niin lujaa hoetaan meille epäoleellista ja epätodellista.

Kun kaloista kerran puhutaan, sanonpa painavan sanani tähänkin asiaan. On näet niitäkin, jotka vastaavat, vaikka ei kysytä … Olen huolestunut seuraavasta ilmiöstä. Tiedotusvälineet suoltavat eräohjelmia, joiden moraalin voi kyllä kyseenalaistaa. Julkkiserämies pyytää kalaa, saa vonkaleen ja päästää sen sitten suurieleisesti uudelleen veteen! Ennen vanhaan kalastuksen moraalin mitta oli nälkä. Kalastettiin, koska piti syödä ja oikeutuksen antoi lupa viljellä, mutta myös varjella. Nykyään saaliin jahtaamisen himo ja huvi menevät eettisyyden edelle. Kalastajasta on kiva kalastaa! Siinä unohtuu, että kalasta ei ole mukavaa pelehtiä henkensä edestä koukku leuassa ja vapauteen uudelleen päätyneenä kärvistellä koukun aiheuttamien vammojen kanssa. Missä vaiheessa tämä tällaiseksi meni. Kalastaja on sankari, joka lopulta armahtaa saaliinsa – eikä ole, vaan itsekäs ja himonsa orja. Hauki haukkasi Weetin jalasta. Näyttää siltä, että kalatkin nousevat vastarintaan ihmisen itsekkyyttä vastaan. Hauki näykkäisi samalla tavalla kuin koukku kalastajan vieheestä. Sanomme, että kamalaa. Miten sen nyt ottaa. Pitäisikö miettiä, millaista kalakantaa kasvatamme!

Miettimistä antoi myös olympialaisten avajaiset. Maailman lapset näkevät nälkää ja kärsivät sodasta ja hoitamattomista vammoista. Ranska pisti palamaan valtaisan määrän rahaa monumentaaliseen avajaisseremoniaan. Pelkkä spektaakkeli, suklaanamu, joka suussaa sulaessaan unohtuu siinä samassa. Tavio otti kantaa myös moraaliseen sisältöön. Jos evoluutio on olemassa, meille voi käydä hullunkurisesti. Hehkutamme suhteita, joista ei luonnollista väylää pitkin synny jälkeläisiä. No, nythän meitä on kuulema muutenkin liikaa. Mutta evoluutio ei lopeta silloin, kun ihminen päättää ja määrää. Kun kriittinen piste ylitetään, alkaa ihmiskunnalla esimerkiksi elämä mehiläisen mallin mukaan. Muuta en nyt tähän löydä yhtä sopivaa. En ainakaan haluaisi syntyä kuningattareksi, joka yksin kantaa huolta mehiläisten lisääntymisestä. Mitä iloa siitä on, että on paljon palvelevia mehiläisiä – vaan samalla on tehtävä raskas työ yksin ja vankeudessa.

Lippu ja aate kuuluvat yhteen. Kalastajille suosittelen lippumallia, jossa virvelöijä puristaa paistinpannun kahvaa kiitollisena päivän paistinkalasta. Leikki sikseen. Joitakin vuosia sitten näin uninäyssä ”viimeisen sadonkorjuun lipun”. Jumala korjaa talteen myös mahdollisimman monta uutta Taivaaseen tahtojaa. Lipussa oli kolme päällekkäistä vaakaraitaa. Alin, musta kuvaa muhevaa kasvualustaa, maata, multaa. Jumala pelastaa ja valmistaa siihen sopivat olosuhteet! Keskimmäinen raita oli kypsän viljapellon värinen, ehkäpä juuri okran väri. Kypsä vilja symboloi Taivaaseen valmistautunutta väkeä, joka leikataan talteen. Ylin raita oli sininen, taivaansininen. Sanomattakin on selvää, että se kuvasi matkan määränpäätä, Taivasta ja pelastuksen iankaikkista paikkaa. Silmiini osui kuvaus myös toisesta lipusta. Näkijä kuvaili, millaisena hänelle näytettiin tulevan antikristuksen lippu. Siinäkin oli kolme päällekkäistä vaakaraitaa. Alin oli musta, keskimmäinen valkea ja ylin vihreä. Lipun keskellä oli maapallon ympärillä myös muuta krumeluuria kuvastamassa maailmanvaltaa. Tulevaisuudessa kysytään, kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat!