429
12.03.2024
NÄKYMÄTÖNTÄ SODANKÄYNTIÄ
Eilen esitettiin tosi tärkeä kysymys: onko ruokamme yhä vielä turvallista nautittavaksi. Ja yksiselitteinen vastaus on tämä: on ja ei; riippuu ihan tietämisestä ja joku voisi sanoa myös tuurista. Itse en uskalla jäädä tuurin varaan; siksi siunaan jokaisen syötävän ruuan ennen sen nauttimista. Elintarvikkeisiin ilmestyneet riskit ovat jo sitä kokoluokkaa, että on vastuutonta syödä siunaamatonta ruokaa. Ei liene kuluttajaa, joka ei olisi pannut merkille valtaisaa ruokien poisvetoja kauppojen hyllyiltä ja aiheutuneita sairastumisia ja ruokamyrkytyksiä. Eikä kysymyksessä ole vain kiusa tai leikki: meetwurstin hepatiitti voi hoitamattomana viedä terveeltäkin hengen.
Mistä nämä ongelmat ovat tulleet ja miten ne ovat vaikeuttaneet ruuan turvallisena pysymistä? Näyttää siltä, että tietämättömyys ruuasta ja sen riskeistä lisääntyy koko ajan. Jokaisen ihmisen ruokaturvallisuus alkaa kotoa hygienista ja sudenkuoppien tietämisestä. Siksi varmaan luonto on laittanut vauvanruuan mitä ihmeellisimpään turvapussiin! Ruuan huolellinen käsitteleminen vaatii sekin paljon mikrobiologista osaamista: salmonellan saa keittiöönsä hyvin helposti ja ruokamyrkytyksen väärin lämpimänä pidetystä ruuasta. Teollisen ruuan riesana ovat tulostavoitteet. Ja mitä pitemmälle ruokaa jalostetaan sitä useampi riski tulee kohdattavaksi. Tuontiruoka on tuonut omat ongelmansa ja se näkyy vaikkapa siinä, että kotimaiset vadelmat voi syödä sellaisenaan, mutta ulkolaiset saastuneen kasteluveden takia vain keitettyinä. Eikä pidä unohtaa myöskään ruokaterroria. Jos haluaa tehdä selvää jälkeä syöjistä, konsteja on monia, ei pelkästään neulojen pistäminen hedelmiin ja kasviksiin. Ja hyväkin voi tappaa! Syömme yhtä aikaa ravintolisiä ja niillä rikastettuja elintarvikkeita. Varsinkin rasvaliukoiset vitamiinit ovat nyt olleet tapetilla. Mies menehtyi liialliseen D-vitamiini tankkaukseen! Ja kaiken kukkuraksi ympäristösaasteet istuvat kirsikkana kakun päällä: mikromuovilla tukkeutuneet suonet ovat puistattavaa katseltavaa. On myös puututtava trendeihin. Minua huolettaa kovasti esimerkiksi kaurajuomabuumi. Jos koko ajan ja joka päivä syö eri yhteyksissä kaurapuuron ja kovetetun rasvan sekoitetta, näkyvät haitat vasta vuosien saatossa. Ajattelen tässä kohtaa viljan fytiinihappoa ja trans-rasvahappoja!
Keittiöhygienia ja ruuan turvallisuustietous ovat avainasemassa silloin, kun puhutaan ruokaturvallisuudesta. Muuten se seikka, että yhä useammin tullaan sairaana työhön pärskimään toisille tarjottavaan ruokaan, tulee näkymään myös koko kansan terveystilastoissa ja epidemioiden kulussa. Samoin yleisen perushygienian herpaantuminen henkilökohtaisesta puhtaudesta alkaen muodostaa kuvottavia riskejä. Kyllä se kolibakteereille kelpaa – vai pesitkö kätesi wc- käynnin jälkeen yhtä hyvin kotona kuin työpaikallakin!
Elintarvikealan hygieniapassi ei enää mielestäni riitä. Se opettaa käytänteitä, mutta syvempi ymmärrys jää puuttumaan. Muun muassa hotelli- ja ravintola-alan on tuotava työhön tehostettu ruokaturvallisuuden kurssi ja tietämys. Ihan oman lukunsa joutuu kirjoittamaan iso elintarviketeollisuus! Kotitalousopetus kouluissa on verraton tiedon levittäjä – ja varsinkin silloin, kun se tehdään poikkitieteellisenä esimerkiksi biologian ja kemian opetuksen kanssa. Elämme ruokataloudessa, jossa perunakin voi sairastuttaa tai tappaa. Meillä ei ole lupaa eikä varaa vastuun siirtämiseen – pomohan tästäkin vastaa. Jokainen, joka käsittelee elintarvikkeita itselleen ja toisille, on vastuussa yleisestä ruokaturvallisuudesta!