Onneksi ne tulevat taas! Uimakelit nimittäin. Kylmä kausi teki kaikesta kankeampaa. Meillä tilanne kävi niin tukalaksi,että syntyi oikein uusi sanakin: ÄHRE! Ähre on substantiivikyhäelmä verbistä, joka ottaa alkuvauhdin ähertämisestä, tuhertamisesta, vaivalloisesta tekemisestä. Isomummon ähre on hartiahuivi, jonka kudelmat eivät ota asettuakseen, puolison ähre liittyy etätyöhön, jossa hiirisormi on tönkkönä ja silmämigreeni suljetun luomen alla kuin merirosvolla ikään. Oma ähreeni liittyy kukkasten kastelemiseen: liikaa vettä vai liian vähän; etusormituntuma multaan työnnettynä joskus hukuttaa, joskus kuivattaa. Ei näistä ähreistä saa selvää …

Minkähän sanan keksisin kokonaisvaltaiselle äimistykselle, älliköitymiselle? Ällikkä on jo keksitty, mutta tulin sillä totisesti lyödyksi tavallisessa citymarketissa. Hyllyköstä myytiin yksittäispakattuja, puristeltavia tahmakakkoja. Kesä saa ihmiset villiintymään, mutta luulisi oman koiran tahmojen keräämisen riittävän kenelle hyvänsä. Kai sitä luomutahmaa saa ohimennessään puristellakin pussin läpi – miksi tässä tapauksessa sitten sanotaan hyi … Tänä kesänä törmäsin myös erilaiseen kesäviihteeseen. Kaikki tuotteistetaan: kalmistoturismi! Jos joku olisi kertonut, että kohtaat vanhuuden ostamalla puristeltavaa tahmakakkaa ja kulkemalla haustaasmaalla ohjelmoidusti turistiselostuksen tahdissa … Voi veljet! Kalmistohuumori on jo saavuttanut sukukunnat: hiljaista piteli haustausmaan rauha pikkuisten syyskävelyllä; mutta, äiti, vain yksi oli noussut haravoimaan. Ja tyttäreni rippikouluriemukin liittyy kalmistohuumoriin, tahattomaan tosin. Vanha hauta ja yhä vain ihmisiä iloiseksi tekevä vainaja: Raikas Patja.

Mutta tälle asialle peukutan niin kovasti kuin niveliä riittää! Parkkiautomaatti päätti eläytyä ähreeksi. Koneikko näytti tavalliselta ja monivalintavehkeeltä. Mieheni työnsi pankkikorttia laitteeseen ja laite sylki sen ulos. Jos en olisi ollut varma seisovani keskellä kiireistä kaupunkia, olisin voinut väittää puolisoni opettelevan pastakoneen käyttöä. Kyllä siinä kortti kuumeni, kun sitä työnnettiin ja vedettiin. Kuumeni käyttäjäkin. Kunnes paikalle käyskähteli Raikas Tuulahdus: ei se toimi kortilla, kolikoilla vain. Se on rikki. Puolisoni ilmeen innoittamana neito kysyi huolestuneena: onko sinulla kolikoita. Älä huoli, minulle jäi vielä kaksi euroa, ota pois. Ja niin päästiin asioille. Paluumatkalla vehje oli ottanut saaliikseen uuden kortinomistajan. Ei tullut nauhamakaronia siitäkään kortista, vaikka ukkorukka teki parhaansa. Ritarillisuus on parhaimmillaan, kun se kiertää! Hei, se on rikki! Onko sinulla kolikoita? Älä huoli, minulle jäi vielä jätskirahat. Ota pois, niin pääset asioille.

Jaa tämä sivu