PELLAVAPERUNOITA! Kun keväisin puhutaan kasvun ihmeestä, vetää sadonkorjuu sanattomaksi. Olen varma, että olen siirtymässä ihmeiden aikaan. Hankin pätevät todistajat, että minua ei syytetä liioittelusta eikä varsinkaan valehtelemisesta. Kuulitte ja näitte, että korjasin ensimmäisen papusadon kodinhoitohuoneesta huhtikuussa. Ja sitten tulee tämä:

Kylvin perunat kasvulavalle oikeaoppisesti – ainakin luulen niin. Pienet lisäykset kuuluvat luovuuteen. Mitä ihmettä sinä teet? No laitan pellavansiemeniä sekaan, että pottumaa on myös kaunis! Perunat saivat taivasvettä ja pilkkanauruja ohikulkijoilta. Unohdin, että heitin reunamille tähteeksi jääneet pavunsiemenet, jos sattuisi onnistamaan. Etenin ruotsalaisohjeen mukaan. Vähän multaa ja paljon katetta päälle vihertymisen estämiseksi...

Valehtelematta! Pellavat eivät olleet pitkiä eikä perunanvarsista tullut kuin keltaisia, ehkä noin kymmensenttisiä ja tosi tosi harvassa niitäkin. Ajattelin kasvumaan olevan liian hapanta havukatteen takia. Nyt heinäkuun lopussa iloton ja eloton perunamaa päätettiin korkata. Ja voi hurjaa! Saimme isoja perunoita monta ämpäriä, puhtoisen siloisia ja maukkaita kaikki. Tässäpä tietäjille ihmettä kerrakseen. Kyllä tumpeloiden tuurilla tai ehkäpä juuri osaamattomien osaksi tulleella siunauksella syödään monta monituista kertaa. Kiitos pellavaperunoista!

Jaa tämä sivu