489

18.06.2024

JO VALKENEE

”Jo valkenee kaukainen ranta... ja kimmeltää kesäinen aamu – ja linnut ne laulelee!” Viikon vipinöistä voi jo päätellä, että Suomen kansa valmistautuu siihen odotetuinpaan, keskikesän juhannusjuhlaan. Onnellisia ovat ne, jotka voivat ottaa juhlan vastaan tuon vanhan laulelman sanoin. Veden läheisyyttä ei Suomessa voi korvata mikään. Onneksi sen voi lainata yhteisiltä korpitaipaleilta tai vaikka vain uimarannalta – jos niikseen tulee. Keskellä kaupunkiakaan ei siis tarvitse potea rantatraumaa! Sillä koetteleva kokemus se on, jos jää vettä vaille – juhannuksena.

Hevoskastanjasiskolle alkaa kyllä muodostua rantatrauma. Viime kesän venematkasta saittekin jo lukea. Niin oli siskon kuin venosenkin vesille mieli. Mutta siihen juututtiin, rantamutalikkoon melskaamaan. Toisen polvi ei taivu ja toisen ahterin sihtaus epäonnistui. Vene on ja pysyy kaislikossa. Mutta laituri sentään saatiin veteen. Laiturin olemassaolon funktio lienee helppo uimaan pulahtaminen ja lokoilu ilman muurahaisia ja inisijöitä ihanan tuulenvireen ansiosta. Vesille laskussa ei käytetty kuohuvaa eikä muutakaan voimajuomaa. Ihan omilla voimillaan kallisti laituri siskon laineikon syleilyyn. Kannustin ottamaan ihan vain rennosti. Vaikka uimareissu tulikin pyytämättä, mutakokemus jäi saamatta ja ahterin irroittamisen tuska perätuhdolta. Kaikki riippuu siitä, mistä kulmasta milloinkin katsoo sitä yhtä ja samaa asiaa. Varoitin rantatraumasta. Viimeinen laiturinpätkä on vielä rannalla. Sisko huomasi, että siitäpä hyvä kesäpatio, josta voi katsella, kun valkenee. Vältän ottamasta tähän toista laulua, ainakin siskon kuullen – että kalamiehen koira ja merimiehen muija ne yhdessä rannalla ruikuttaa!

Saisivatpa tulevatkin sukupolvet nauttia vanhojen laulujen kertomasta: tässä se on, Suomen suvi ja sen loisto. Lieneekö sukupolvikysymys, mutta en pääse samaan tunnetilaan, jos vaikka räpin keinoin yritettäisiin valkaista kokemusta. Voisiko se mennä näin: Fogelit rääkyy rantalepikossa ja valo kömpii esiin pilvipöpelikössa. Juu, katson vastarantaa ja aion ylen antaa. Selvääkin selvempää juhannusta kaikille, jotta saisitte tulevinakin vuosina odottaa sitä kauneutta ja rauhaa, jota juuri nyt tarjoillaan.