458
18.04.2024
POLITIIKAN MUSTA LAATIKKO
”Ensinnäkin, nyt täytyy muistaa”, hokevat poliitikot, kun asioiden ratkaisukeskeisyyden asemasta syyttelevät toisiaan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kyllä kyllästyttää kuulla! Kuuntele kansanedustuslaitos, sen silmäätekevät. Kansalaiset ovat valinneet teidät hoitamaan maamme taloutta ja turvallisuutta sen kaikilla osa-alueilla. Onneksenne vielä ei ole voimassa muualla jo toiminnassa oleva tulos tai ulos -periaate. Kansanedustaja istuu suojatyöpaikassaan kuin se niin kuuluisa kakka Junttilan tuvan seinässä. Hyvä on huudella ja levitellä käsiä: emme me, mutta kun nuo toiset jo viime ja sitä edeltävällä hallituskaudella. Mihin on unohtunut valtiohoidon vastuu! Valtio ei keksi kepposia, vaan sitä hoitavat ihmiset. Kansalaisten usko työskentelyynne on mennyt menojaan – ja hyvästä syystä. On helppo asia sohlata turvallisesta lintukodosta käsin ja kurittaa sitten muita. Ei tässä yhteisistä talkoista ole kysymys. Kansanedustajat eivät joudu vastaamaan teoistaan niukalla ruualla ja kylmällä kodilla. Kansalaiset joutuvat ja odottavat hampaat kalisten, mikä sirkuksen ohjelmanumero milloinkin osuu kohdalle ja pakottaa tanssimaan tulisilla hiilillä. Mutta kukapa häpeää haluaisi kantaa; ensinnäkin on syytä muistaa … ja politiikan musta laatikko kyllä muistaa! Antakaa laatikolle tähtihetki ja kertokaa kuinka paljon alennatte omaa palkkaanne ja valtion maksatukseen kuuluvien, ylipalkattujen johtajien tienestejä, jotta olisitte osallisia osattomien joukossa!
Vanhenevaan väestönosaan kuuluvana katson kauhulla sitä kylmää kyytiä, jota ikäihmisille tarjotaan. He, jotka eivät ole valinneet Jumalaa turvakseen, tarvitsevat kaiken irrallaan olevan turvan ja luottamuksen huomiseen elämänsä pitkospuiden vaalimiseksi. Sanat ja teot eivät kohtaa. Vanha ihminen on jätettä! Hylkytavaraa! Isomummo muistaa sokean Pekan, joka eleli maalaistalossa loisena omassa nurkassaan. Lapset keräsivät Pekalle katajanmarjoja liikojen luteiden karkoittamiseen. Olemme siis palanneet juurillemme. Pekkaa ei kuitenkaan kukaan tappanut, ellei sitten hiljaa kiduttavat nälkä ja saasta.
Suomessa on kyllä turva-alue. Se sijaitsee kehäkolmosen sisäpuolella. Tosin rikollisuuskin pesii enemmin sinne, missä voidaan paremmin, mutta on kuitenkin mahdollista selvitä ainakin hengissä. Kun nyt karsitaan sairaaloiden toimintaedellytyksiä, karsitaan väestöä samassa suhteessa. Ei kai tätä tarvitse rautalangasta kansanedustajatasolle vääntää. Kun hoitomatka hädässä on satoja kilometrejä, on henkiriepu kyllä vaarassa. En tee enää iltavoileipää muuta kuin valmiiksi viipaloidusta: jos silpaisen vanhingossa valtaisan verenvuodon, kuolen kuta kuinkin varmasti. Ennen kuin on tehty ambulanssin antamisen päätös ja ennen kuin matkat ovat tulleet ajetuiksi sinne ja tänne, olen valunut kuiviin ja hengettömäksi. Kehäkolmoslaiset siellä turvaringissä saavat kyllä hoitoa ja kyytiä.
Jos siis ei elävänä kuljeteta, niin kuolleena kumminkin. Alkaa ruumismatka torneihin tai jonkun kylmäkontin lattialle. No siitä ei ruumisrukka itse enää tiedä mitään. Eivät tiedä päättäjätkään ja siksi voivat jättää asian hoitamatta: ei vastaa valtio eikä hyvinvointialue, kun katsokaas työnjako ja tehtävät ja hommat yleensä ovat vasta alkuvaiheissa. Hoitakaa nyt jo viimein kylmäsäilytys kuntoon. Suomi ottaa aina oppia muista maista. Belgiassa jo ehdotetaan valtiolle kustannussäästöjä vanhusten eutanasiaa tehostamalla. Kylmä kansa lisääntyy, ja ellette halua hajuhaittaa, sitä pierua Saharasta tai Baltiasta tunkevia pahanhajuisia tuulia, niin on teillä meille selittämistä.
Jokainen kansanedustaja vastaa teoistaan! Kun laatikot kunkin yksilötason tekemisistä avataan viimeisellä tuomiolla, voi olla ihmettä kerrakseen sekä laatikon omistajalla että sen sisältöä tutkivalla. Loppujen lopuksi ei voi piiloutua kenenkään selän taakse. Valta ei ole vain makeaa. Sillä on vastuun karvaankirpeä puoli myös, takuuvarmasti. Eikä sekää suo selkänojaa, milloin on hallitusvastuussa ja milloin oppositiossa. Kansanedustaja on kansan palkkaama asioiden hoitaja jokaisena edustajapäivänään.
Tekivät eduskunnassa aloitteen ja ehdotuksen, että väkivallan kitkemiseksi jokainen koulupäivä aloitettaisiin 20 minuutin lukuhetkellä. Lukeminen sivistää ja hiljainen alku rauhoittaa. Kannatan! Ei kuitenkaan voi olla niin, että eduskunta ulkoistaa väkivallattomuuden ja rauhan itsensä ulkopuolelle. Tämän takia suorastaan vaadin, että kansanedustajat aloittavat työskentelynsä salissa 20 min lukuhetkellä. Jos saan itsevaltiaasti määrätä, lukeminen ei saa olla työpapereita eikä puhelinta. Sisältö määritellään arvopohjalta etiikan ja moraalin opiskeluun ja mieluiten Raamatun näkökulmasta. Tehdään Suomesta maailman lukevin kansa!