11.05.2023

Hiirenkorvien aika on ihana muistutus pienten alkujen mahdollisuuksista! Jostakin on aina aloitettava ja sitten vasta pyrittävä huippusuorituksiin tai ihan tavalliseen vain. Ihmisellekin käy keväällä kuin perunalle mullan syleilyyn laitettaessa. Siellä pimeydessä alkaa geeneihin kirjoitettu hapuilu valoa kohti. Mitäs minun piti? Ai niin! Alanpa kasvattaa vartta ja tehdä uusia perunoita.

Jaksavat nauraa keväisin historiallisille kurkkukummuilleni! Ohjeessa luki, että istutetaan kohopenkkiin. Ei kuitenkaan kerrottu, että koho ei ole metriä. Penkit muistuttivat hautakumpuja. Ja vainajiahan niistä tuli taimistakin. Nyt osaan laittaa avomaan makoisat hienosti lasin alle viihtymään. Sieltä niitä kurkkuja sitten kurottavat lasten lapsetkin. Mummo, miksi näissä kaikissa on piikit! Että muistaisit huuhtaista ne ennen suuhun laittamista …

Minulla on nyt juhlahetki, tähtihetki, h-hetki ja riemuhetki! Kun on koko elämänsä tavoitellut ja tahtonut, halunnut ja haikaillut, hinkunut ja kinunnut – on ihmeellinen lepo sanoa, että tee Herra asiassani niin kuin tahdot. Katsokaapas tahtoisin vielä isompaan kotiin. On odotettavissa, että vielä kymmenkunta vuotta voisi imuroida isommalti ja hoitaa puutarhaa. On kuitenkin niin, että en tiedä tulevaisuuden tuomia haasteita. Jos emme kykene edes toinen toistamme tukien suoriutumaan talon tuomista haasteista – joudumme umpipulaan. Siksi en uskalla enkä tahdokaan selittää Herralle, miksi Hänen pitäisi suostua suunnitelmiini. Jos Hän antaa talon, uskon Hänen sitoutuvan myös meidän ja kiinteistön huolenpitoon. Tämä nykyinenkin koti on Herran ihmeiden välityksellä meille annettu. Tämän takia en haro tuulta toiveideni kanssa. Ei sitä tiedä, jospa sittenkin, katsotaan nyt, voi tavatonta, jos se olisikin mahdollista. Ei enää hötkyilyä! Hiljaista lepoa vain haaveiden kanssa ja suostumista siihen, mitä annetaan. Ihana olotila! Mutta kymmeniä vuosia tämän oppimiseen on mennyt eikä osaaminen ole satavarmasti nytkään varma tosiasia!