25.10.2023

HUURU

Pation lasiaita on aamuhuurussa. Vielä oksissaan sinnittelevät lehdet pukeutuvat arvoitukselliseen ilmiasuun. Saako näkemästään selvää vai eikö! Tilanne on tismalleen sama maailmalla. Ällistyin niin selkeää Raamatullista totuutta, että piti oikein rimpuilla irti uutistulvan ja asiantuntijakommennttien sekasotkusta ja poliitikkojen hämähäkinverkosta. Juttu ei ole ollenkaan niin, että polttava kysymys Jerusalemin suhteen on juutalaisten ja palestiinalaisten asia ja konflikti. Meiltä on jäänyt huomaamatta, että Raamatun mukaan Jerusalem on Jumalan! On aika panna palikoita oikeille paikoilleen ja tutkia Sanaa, muuten hosumme tuulimyllyjä vastaan ja lisäämme sekaannusta. Jumala päättää, kuka Jerusalemia säätää ja määrää. Tahtoisinpa nähdä sen tahon, joka voi panna vastaan. Milloin ihmeessä ihminen kasvaa aina yli mittojensa ja voimavarojensa? Luulemme olevamme suurempia ja mahtavampia kuin itse asiassa olemmekaan.

Kielessäkin voi olla yhden kirjaimen merkitys- ja tarkoitusero. Huurusta tule helposti huru – siis vaikka huru-ukko. Kuura muuttuu pienellä kirjoitusvirheellä kuraksi! Annoin itselleni luvan hassutella. Kas juuri tänään ylitin itseni – vaikka vain toisessa asiassa. Purkkihernekeitosta tuli entistä pillinpää: oikein vaivattomasti pillillä imettävää. Tämä on perussyntini kyseisen sopan suhteen. En ole liian nuuka, mutta sitäkin suurpiirteisempi. Insinööri ei lue käyttöohjetta eikä kotitalousopettaja valmistusohjetta. Loput voittekin kuvitella ihan itse: katastrofin ainekset ovat aina saatavilla. Mutta tässä toisessa asiassa onnistuin. Kyllä hevoskastanjasiskokin on nyt ylpeä saavutuksestani. Tuli kamala kiusaus ostaa uudet sisustustyynyt nyt tähän kura-aikaan. Mutta sitten sanoin itselleni, että ei. Parasta maksaa silläkin summalla laskuja. Olisikohan ensimmäinen kerta elämässäni? Hyvä tyttö! Arkeen on löydettävä hupi ja hyvä mieli pienistä asioista. Heikki palasi maitokaupasta. Huomasin hihkaisevani ilosta, että sieltähän se minun kaupparatsuni saapuukin.Nauruksi meni. Kokeilkaa tekin.

Aira Samulinin taivasmatka teki samanlaisen vaikutuksen kuin Loirinkin muutto. En kohdannut kumpaakaan, mutta heidän lähtönsä kosketti. Siinä oli kaksi ihmistä, jotka ovat olleet olemassa koko oman elämäni ajan. Tuntuu kuin aikakausi olisi muuttunut yhtä aikaa. Haikeata on! Eikä yhtään helpommaksi tule juttu, kun käsittää, että perästä on mentävä.

Halloween aukaisee taas kuoleman kielteisiä kätköjä. Kummastelen, miksi meidän aikuisten on tarjoiltava tällaista kauhua jälkikasvullemme ja ihan pikkuisillekin. Toivoisin, että opettaisimme jännityksen eri asioita ja asteita muullakin tavalla, kun hautoja raottamalla. Jännitys kuuluu elämään, mutta kauhulla on aina kahdet kasvot. Joskus piintyneet pelkotilat saavat alkunsa harmittomaksi tarkoitetusta kurpitsapelleilystä. Kultti ei muutu kulttuuriksi, vaikka siitä kaupallista huvia ytritettäisiin nyhtääkin. Ei ole seurannut siitäkään mitään hyvää, että urheilu on muuttunut monelle uskonnoksi ja esimerkiksi kova musiikki persoonallisuudeksi. Asiat, joita käytämme ja toistamme tulevat näkyväksi osaksi omaa identiteettiämme!