12.10.2023

SYTYTTÄÄKÖ

Onpas kiva sana! Siis älyätkö? Tai mikä sinua sytyttää? Kyllä on mukavaa olla liekeissä. Parhaimmillaan voi tuoda valoa ja lämpöä ynpäristöönsä. Eikä sitä ole milloinkaan liikaa! Maailma tarvitsee sytyttäjiä, jotka kuljettavat mukanaan rauhaa kansoille, kouluille, jokaiselle mielelle ja matkaajalle. Jos siis sinulla yhtään palaa, älä laita liekkiä vakan alle, vaan anna lähimmäisten valaistua ja nauttia lämmöstä.

Valonpilkahdus on tässäkin elämänohjeessa: ei aina pidä provosoitua vaikka kuinka provosoitaisiin. Mietin tuota kaasuputkea. Tyvestä puuhun noustaan silloinkin, kun tyhmyydestä sakotetaan. Ei tähän nyt ensimmäisenä kostonkierrettä ja Natoa tarvita. Olemmeko unohtaneet, että yleensä vahingon tekijälle lähetetään lasku!

Elämme terrorismin tiukassa otteessa. Vaan terrorismia se on väkivallatonkin terrori. Puhun ja tarkoitan päivän politiikkaa. Köyhää kansaa ajetaan kuin karjaa työhön, jota ei välttämättä ole edes olemassa ja jota moni heistä ei osaa tehdä. Menkää töihin, että maailma pelastuu! Ainut apu on työn viranomaiset. Luulevatko poliitikot tosissaan, että virkamies on kaiken tietäjä ja taitaja. Yksi lähettää lähimmäisensä tontuksi, toinen sairaanhoitajaksi ilman tutkintoa. Kyllä käy sääliksi niitä ihmisiä, jotka leipänsä ansaitakseen yrittävät keksiä epätoivosta toivoa. Samalla viivalla kansalaiset eivät kuitenkaan ole. Mietitäänpä nyt vaikka kansanedustajia. He pyrkivät henkihieverissä jaloon tehtävään ja kynsin ja hampain yrittävät pysyä siinä. Jos lähtö tulee, joutuu tavan tallaaja portaittain vähenevälle ja lyhyelle ansiosidonnaiselle – vauras väki saa sopeutusrahaa parhaimmillaan eläkeikään asti tuhansia euroja kuukaudessa. Kyllä itsenikin kelpaisi kellotella sopeutettuna! Jos meikäläinen ei sopeudu – tulevat lähiomaisiksi valkotakkiset tai poliisi. Ja heiltä lankeaa lasku ulosoton uhalla alta aikayksikön. Sopeuttakaa poliitikot suurempi veroton suojaosa pikkiriikkisille tuloille! Tällä tavalla ihmiset hapuilevat työtä kohti olojaan paranten ja lopulta saattavat sijoittuakin tehtävään työssä oppimisen kautta. Lopulta kolahtaa valtion kanssaan sopeutettua verorahaa niiden kuuluisten hyvinvointipalveluiden maksamiseksi.

Onnellisia ovat he, jotka ovat menettäneet uskon ihmiseen! On siis etsittävä jotakin muuta, johon tukeutua tarpeineen ja toiveineen. Lähimmäinen on osa-aikainen turva toiselle vain niin kauan kuin hän jaksaaa, voi ja on motivoitunut. Sitä paitsi parhainkaan meistä ei kykene eikä voi kaikille asioille yhtään mitään! On etsintäkuulutettava apu, joka ei väsy eikä hermostu! Taivaallinen turva – mitäpä sitä meikäläinen muuta. Koeteltu ja hyväksi ja kestäväksi havaittu ja vahvistettu. Kuuleeko Taivas? Täällä tarinoi taas Tuija ...