Kumparelaskun rata! Ei ei. Vaan pannukakku. Tai sitten lähikuva aivojen kumpuilevasta ajatusmaailmasta. Kaksi viikkoa jouluun. Jo on aikakin ajatella syvällisiä ennen vuoden vaihdetta!
Hevoskastanja-alueen sisko osti itämaisen eteisen maton. Ajatukset ovat sielläkin. Päätti istua matolle ja odottaa, milloin se lähtee lentämään. Varoitin turbaanipäisestä Alladinista. Voi osoittautua satua muistuttavaksi kylpypyyhepäiseksi vanhusten ällyyttäjäksi , joka vie sekä rahat että maineeen. Halvemmaksi olisi tullut nauttia ilokermaa. Kai te tiedätte, että painepakkaukseen pakattu kermavaahto on nykyisin uusinta uutta huumetta, eikä kyse ole sokeri- eikä rasvahumalasta. Kerman ponneaineena on ilokaasu! Lapset pusertavat kermaa suoraan suuhun ja saavat samalla tömäyksen ilokaasua. Katsokaa nyt nuorten perään, että eivät muutu ilokermaväeksi!
Pääministeri Sanna Marinia on tituleerattu maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Kovasti laskettiin raskas taakka nuorille hartijoille. Sillä tuossa pyörityksessä tuskin ehtii miettimään, mitä minä muka olen saanut aikaiseksi. Sitä vain painaa, kun on painettava. Vanhemmiten jo kokemuksesta tietää, että kovin nuori ei yksin yllä ihmeellisyyksiin. Tarvitaan syvissä vesissä varjoissa elelevät isot kalat, jotka päättävät, kuka vaikuttaa heidän asioissaan, kuka ei. Varsinainen vaikutusvalta kumpuaa tästä: hanki viisautta ja kaikella muulla ymmärrystä. Se sinut sitten aikanaan korottaa! Ja kyllä sitä viisautta tarvittaisiinkin. Suomen kansa kulkee koronassa, energiakriisissä ja nyt vaadittavissa leikkauksissa suurten säästötavoitteiden takia. Jos näihin ongelmiin löytyy ratkaisun keksivä päättäjä, häntä minä sanoisin vaikutusvaltaiseksi. Suomi tarvitsee oikean jyrän, joka sanoo, että ei kuulkaas käy, että Kela maksaa köyhille sähkölaskuja, että varmasti sähköyhtiöt saavat yltiökorvauksensa. Mitä hintojen maakaasuun sitomiseen tulee, varsinainen vaikuttaja sanoo, että kansa kärsii ja joutuu kyykkyyn, meillä ei sidota. Päättäjät eivät ole kuin koirat tottelevaisuuskilpailussa – vaan turvamuurina kansalaistensa edessä tuulelta suojaamassa.
Näitä kirjoitellessani joudun tekemään katkeran johtopäätöksen. Minusta on tullut journalismin Väyrynen, jolle joko avoimesti nauretaan tai hymähdellään alentuvasti. Olemassa ovat ne sellaisetkin kalat, jotka päättävät, kuka saa julkisesti sanoa ja kuka ei. Loput vaietaan hiljaiseksi tai tehdään naurunalaiseksi. Mutta Väyrysessä on yksi kunnioitettava ja kannatettava piirre. Väheksytyksi tulemisesta huolimatta hän jaksaa jatkaa. Haluan uskoa, että historia viimeistään tekee oikeutta, jos tutkija on oikeamielinen ja kirkasotsainen. Jos ei tee mitään, ei ainakaan voi vaikuttaa. Että pitäkää pannari mielessänne. Se on pelastanut suomalaisen vieraanvaraisuuden pullapulasta lukemattomia kertoja. En suosittele kenellekään ilokerman suuhun pusertamista. Sitä vastoin jokainen voi istahtaa eteisen matolle. Se on vaaratonta. Eikä kukaan voi sanoa satavarmasti etteikö se sittenkin voisi lentää!