517
20.08.2024
VIIMEISIÄ VIEDÄÄN
Kyllä krassi on aina krassi! Syötävän kaunis krassi. Ja vaikka nyt näitä viimeisiäkin viedään lunta kohti, annetaan niiden tehdä niin pitkään kuin ehtivät – hyvän mielen silaus sielullemme.
Ihmiset välttelevät uutisia. Huonon ja kauhean jatkuva kuuleminen ahdistaa – ja vain harva osaa käsitellä tätä tuskaa. Mutta eivät ikävät asiat mihinkään mene laput silmille panemalla. Ovat ja pysyvät ja keksivät uusia ahdistavia – ja lopulta ehkä epämiellyttävästi yllättävät, kun pääsevät kohti salakavalasti puskan takaa. Aikuisten kahvipöytäkeskustelut käsittelevät sotaa. Samoja ajatuksia liikkuu nuorten päässä. Joskus joku uskaltaa jopa kysyä: kuule, syttyykö kolmas maailmansota! Niille, jotka vastaavat, että toivotaan, että ei, sanon, että toivominen ei ole tässä kohtaa todellisuuden esiaste. Niille, jotka ajattelevat, että syttyy, mutta ei ihan vielä, sanon, että olen yhtä paljon samaa ja eri mieltä. Kyllä tuhon voimavaikutukset ovat sellaiset, että kolmannesta sodasta ei selviä kovin moni eikä kukaan vammoitta. Tämä lienee syvin syy siihen, että ei jo räisky ja pala!
Enkä vieläkään sano, mitä ajattelen sodan syttymisestä, koska se on aika tavalla väärin ajoitettu kysymys ihmisen osaa ajateltaessa. Mikä meidät saa luulemaan, että lähtö tulee sodassa. Lähtö voi tulla hetkellä minä hyvänsä. Jokaisen lähtö on Taivaassa laskelmoitu, eikä sitä ole kovin usein kerrottu meille. Miksi pelkäisimme jotakin, mitä kohti ehkä olemme menossa, kun voimme olla jo kaiken tapahtuessa paljon yleisimpien syiden Taivaaseen saattelemina. Ihmisen on oltava valmis millä hetkellä hyvänsä ja siitä huolimatta elettävä elämän lahjaa täysillä istuttamalla vaikka sen omenapuun.
Että syttyykö se kolmas maailmansota? Syttyy se – Jumalan aikataulun mukaisesti: kirjoitettu on! Sodasta puhuminen ei ole tärkeintä. Jumala on valmistanut meille pääsyn pois pahuutta näkemästä. Tätä sanomaa pitäisi toitottaa täydellä toivon mitalla. Jumala ottaa omansa äkisti ja loput jäävät elämään ja sotimaan. Siitäkin joukosta tulee monia Taivaan kansalaisia, mutta pääasiallisesti vainon ja martyriuden kautta. Relevantti kysymys on siis tämä: olenko itse ja rakkaani turvassa. Raamattu on antanut turvaohjeet ja käytänteet jokaiselle, joka haluaa ottaa ne vastaan. Ellei ota, elää maailman loppunäytöksen siihen mittaan, kun kunkin kohdalle tulee korjuun aika. Kenenkään loppusijoituspaikasta en mene vääntämään kättä. Se on Jumalan ja ihmisen itsensä asia.
Raamattu kertoo mitään salaamatta kaiken, mitä ennen kolmatta maailmansotaa tulee tapahtumaan. Lue hyvä ihminen itse ja katso sen verran uutisia, että olet pakotettu näkemään, että näiden kerrottujen asioiden alku on jo pitkälle kulunut. Jumalan omille näiden näkeminen kertoo tämän: nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä.
Pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu yhä enenevässä määrin. Pahuus on käsin kosketeltavaa, mutta niin on Jumalan huolenpitokin. Taivaan tavat vain ovat vähän erilaisempia kuin pahan aikaansaannokset. Pyhyys ja hyvyys versoo Jeesuksen avulla siitä, että Minä annan teille rauhan. Meidät on kutsuttu elämään rauhan hedelmää!