tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Lihaton lokakuu! Tipaton tammikuu! Savuton syyskuu; ei myöskään pienhiukkasia syytävää lämmitystulta! Katson tätä maailman menoa kuin kasvatustapahtumaan väkisin istutettu ihminen, joka on uudelleen koulutettavana mielipiteen muokkauksen myötä. Kysynpähän vain, milloin lihastakin on tullut eettinen ja ekologinen ongelma? Aika röyhkeätä lihankasvattajien näkökulmasta. Kun kansa ostaa syyttömyyttä maailman likaamisesta viettämällä lihatonta lokakuuta – kärvistelee tuottaja yhtä kauan leivättömän lokakuun ruokapöydässä suurta syyllisyyttä ja häpeää kantaen. Ei parane panna naamaansa näytille ennen kuin koko teemakuukausi on ohimennyttä elämää! Jo on ihmeellistä kerhoilua, viriketoimintaa ja puuhastelua tämä luonnon suojeleminen. Ja niin ristiriitaista ja lyhytnäköistä. Jos lihan käyttämistä pitää vähentää, miksi emme vietä lihatonta joulukuuta? Ehkä siksi, että joulukansa hermostuisi ja ostaisi toisenkin kinkun ihan vain pienen ilkikurin takia! Ja sitten se, että lihan voi korvata kala-aterialla. Eikö kala ole lihaa, kalanlihaa vaikka me emme olekaan ahvenasta ylimystöksi kehittyneitä lajitovereita. Hävettää ikäihmisten edessä, niiden, jotka ovat viettäneet lanttulokakuuta, lanttumarraskuuta ja vielä lanttujoulukuutakin. Sota-ajan murkinaa ei haettu kaupan kylmähyllystä vaan silkasta pakosta jäätyneestä junavaunusta.
Meikäläinen on kasvanut vauvasta varttuneeksi kauraliman turvin. Tämä herkku on pitkään keitettyä löysää kaurapuuroa, joka kypsyessään muuttuu hiutaleista limamaiseksi massaksi. Sitä voi imeä tuttipullosta kuin tyhjää vaan. Miksi kauralimaa? Siksi, että maitoa ei ollut tarjolla ainakaan joka päivä. Se oli sodasta selviytymisen vuosien aikaa. Nykyään ihmiset ihan vapaaehtoisesti maksavat tästä trendiherkusta melkoisia summia. Kauralimaan tai muuhun viljalimaan sekoitetaan ruokaöljyä ja myydään ilmastotekona kaikkitietävälle kansalle, joka haluaa huolehtia terveydestään. Sama massa eri viskositeetillä tekomaitona, tekojogurttina, tekolevitteenä … Ja soijan kanssa ovat jo monet ihmeissään: kas soijapapu ylen runsaasti ja jatkuvasti nautittuna aiheuttaa tosi kivuliaan kihdin. Pelkkiä papuja ja nilkutusta trendileiman hinnalla. Totta! Vasta pitkässä juoksussa nähdään tämän yksipuolisen ruokatalouden terveysvaikutukset!
Kohtuutta kaikkeen! Tasaus, yhteisvastuu ja nälkäpäivä! Kannatetaan! Sama ruuan kanssa: kohtuullisesti sekaruokaa. Syömisestä saa ja pitää nauttia mieluiten saman pöydän ääressä ainakin kerran päivässä. Ja miten hienoa, jos voimme harrastaa oman paikkakunnan hyvyyttä ostamalla lähiruokaa ja tukemalla paikkakunnan yrittäjiä.
Tästä olen antanut palautetta. Soittajat ja TV kannustavat meitä lahjoittamaan erinäisiin hyviin tarkoituksiin. Oletan, että monella on vaikeuksia vaikkakin halua osallistua useampiinkin keräyksiin. Jos lahjoitettava summa on 20 euroa, jää joku toinen kohde ilman, koska rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Jos pyyntö olisi viisi euroa tai korkeintaan kympin, saisi useampi tarvitsija tipin tililleen!
Tiedotusvälineet tarjoavat suomalaisille liian paljon pelejä ja leikkejä ja ihan liian vähän asiaa ja osaamista. Kun TV-luvat jäivät historiaan, saimme uusintojen ja kertausten viihdytyslaitteen verovaroilla maksettavaksi. Meidän on toki ilmastonkin näkökulmasta siivottava oma pesämme, mutta tehtäisiinkö oikeita asioita ilman puuhamaapakkoa. Melkein väitän, että on hauskempaa ja jännenpää istua keskellä Mannerheimintietä kuin ennallistaa kivikkoista ketoa tai kosteikkoaluetta!