453
10.04.2024
NURINPERIN
Hei miltä tää näyttää, lauleli mummonalle, kun nojatuolissa nurinperin istui! Isomummolla oli vuosia sitten nalletrendi. Tämä mummo tässä jäi kotiin asumaan. On niin tirtsakka ilme, että enpä lähestyisi pahat mielessä. Mummoenergiassa on yllätysvoimaa, ainakin silloin, kun on oman perheen puolustamisesta kysymys! Eläköön mutsit, mummot ja matriarkat!
Ainakin parikymmentä vuotta sitten alettiin julkisesti puhua laatuajasta. Lapset tarvitsevat laatuaikaa, hyvää olemista, ei määrän vaan laadun suhteen. Ja siitä sitten nopeasti siirryttiin vanhempien tarvitsemaan laatuaikaan: parisuhteen hoitamiseen ja omiin aktiviteetteihin. Ja lopputulokseksi saatiin nykyinen tila: jokainen perheessä huushollaa omilla tahoillaan. Moikataan, kun tavataan. Jos oikein hyvin sattuu, voidaan ehkä onnistua syömään yhdessä. Alkoi historian suurin nurinperin aika. Painotettiin oikeuksia ennen varsinaisia velvollisuuksia! Ymmärrämme työelämässä, että ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Sama pätee myös yksityiselämässä, vaikka kuinka vääntäisimme tekemisiämme tarkoitustaan parempaan suuntaan.
Ennen vanhaan ei puhuttu oikeuksista lainkaan. Patriarkat viitoittivat turvallista tietä: velvollisuudet ensin ja sitten hupi, jos siihen jää aikaa ja voimavaroja. Velvollisuuksien täyttäminen alkaa aamuvarhaisesta. Meillä on velvollisuus nousta vuoteesta, koska moni ihminen ja asia tarvitsee meitä. Meillä on velvollisuus luopua monista omista asioista, koska jälkikasvu, jonka olemme maailmaan saattaneet, tarvitsee meitä. Meillä on velvollisuus ruokkia, puhdistaa ja ansaita huomisen tarpeita varten. Meillä on velvollisuus vartioida, että läksyt tulevat tehdyiksi. On velvollisuus kuljettaa lapsia harrastuksiin ja on ehdottoman tärkeätä tarkastaa, että lapset viettävät aikaa turvallisten kavereiden kanssa. Meillä on velvollisuus valvoa puhelinaikaa ja sen sisältöä. Meidät on velvoitettu vahtimaan yöunien riittävyyttä ja taas seuraavan päivän aloitusta ilon, puhtauden ja hyvän aamuaterian siivittäminä. Kun elämän ja arjen kierto käännetään oikein päin, tältä sen siis pitäisi näyttää. Elämä on ensin perhetyötä ja vasta sitten ansiotyötä ja lopuksi vasta, jos aikaa jää oman laatuajan tekemisen työtä!
Meillä on velvollisuus joustaa ja muuttaa ohjelmaamme lyhyelläkin varoitusajalla, mikäli tehtävät niin vaativat. Työelämässä arvostetaan henkilöitä, jotka voivat venyä ja paukkua ja muuttaa omaa ohjelmaansa iloisin mielin, vaikka mikään omasta aikataulutuksesta ei mennytkään suunnitellusti putkeen. Tätä taitoa me nyt tarvitsisimme koteihin ja perheisiin ja lukemattomiin ihmissuhteisiin välittämisen osoittamiseksi.
Onneksi meillä on velvollisuus myös levätä ja tankata voimia seuraavia tehtäviä varten! Kotioloissa suositaan yhteistyötä ja työpaikalla sallitaan myös vuorotyö, että kaikki tulisi tehdyksi. Meillä on velvollisuus korjata virheitä! Isomummokin neuloo oikean ja nurjan silmukan tavoitellussa järjestyksessä, jotta syntyisi jalkaan sopiva sukka. Ja tätä tehdessään kokemus on neuvonut, että kannattaa kutoa oikein päin istuen nurinperin sijasta!