Tänään, perjantaina 25.03.2022 heräsin päiväunilta hämmentyneenä. Sain tiedon sanat: kesästä tulee kylmä ja sateinen! Jos mielipidettäni kysyttäisiin, kesä ei koskaan olisi kylmä eikä sateinen. Kesän kuuluu olla ihmisiä ilahduttava ja tervehdyttävä aurinkokesä, oikea polskuttelukesä. Miten siis toivonkaan, että olisin ymmärtänyt viestin väärin! Elän siis yhtä suuressa jännityksessä kuin viestini lukevat ihmiset. Raamatun aikana väärät profeetat kivitettiin.

Riehuva korona kaikkine seuraamuksineen, sota ja tulevaisuudenpelko, horjuva huoltovarmuus ja energiakriisi. Tyhjät lompakot, lakot, pakolaisten tuska ja tarpeet, sotkuinen soteuudistus, joka nielee varat ja vastaanottoajat. Eikö tässä jo ole aineksia nöyrtymiseen ja avun pyytämiseen sieltä, mistä sitä voi aivan varmasti saada! Sateinen kesä kasvattaa kyllä ruohoa, mutta viljapelloille se ei ole yhtä hyvä asia. Jokainen tietää, miltä retkeläisestä tuntuu olla yhtä aikaa kylmissään ja märkä ja nälkäinen.

Päättäjät tekevät jokaisessa haastattelussa töitä hartiavoimin! Kovasti hitaasti vain on tulosta nähtävissä. Eniten surettaa hoito- ja hoivahenkilöstö. Kun nyt kuvitellaan, että ollaan kuivilla koronakriisistä, alkaa välinpitämättömyys tämän joukon huolenpidosta. Hoitajat ovat ansainneet palkankorotuksensa! Siihen hätähuutoon, johon he ovat olleet vastaamassa, pitää löytyä heitä palkitseva ja arvostava ratkaisu. Samalla tavalla on kumma, että raha siirtyy maatalousyrittäjille niin hitaasti, että osa uupuu ja laittaa rukkaset naulaan. Puhutaan ja puhutaan. Eikö nyt vain voi antaa halvempaa polttoainetta – ensin yrittäjille, sitten periferian perukoilla eleleville kuluttajille.

Jos sinulle sanottaisiin, että tätä tämän hetken normaalia elämää ehditään elää vain muutama vuosi lisää – mitä tahtoisit ja pyytäisit; miten käyttäisit jäljellä olevan ajan. Luther istuttaisi omenapuun! Entä sinä? Salomo sai pyytää Jumalalta mitä ikinä hän haluaisi. Mitä sinä pyytäisit? Ihan piti itsenikin istahtaa ajattelemaan. Lukuisten vaihtoehtojen joukosta tuntui hyvälle nostaa esiin yhtä ja toista – ja sitten mikään ei tuntunutkaa oikealta, siltä kaikkein tärkeimmältä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että pyytäisin Salomon lailla viisautta tehdä elämälläni Jumalan tahdon. Jokaisen elämän tärkein on kaksi asiaa. Ensimmäinen asia on itse kunkin iankaikkisen sielun taivaspaikka, jonka saa ihka ilmaiseksi Jumalan armosta ansiotta Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Toinen asia on Jumalan tahdon toteuttaminen sen suunnitelman puitteissa, jonka Kaikkivaltias Isä itse on laatinut jokaiselle jo ennen kuin olimme syntyneetkään. Tässä se on! Koska et opi menneestä, et tiedä tulevasta etkä voi luottaa edes itseesi ja arvostelukykyysi – anna hyvä ihminen periksi ja hommat Hänelle, joka ne tietää ja taitaa! Ei hartiavoimin – vaan Minun Helgelläni, sanoo Herra Sebaot!

Jaa tämä sivu