20.04.2023

SÄKÄ JA MÄIHÄ

Kotitalousopetus jos mikä tarvitsee uudistetun moodin! Jos nyt saisin vaikuttaa, oppikirja olisi Mäihän muona ja Säkän sörsselit. Kun kuulin, että yhä opetetaan osa- ja kokonesteen suurustamista, ihan suutahdin. Kuka nyt hämmentää paikallaan seisten kattilallista jotakin keitosta, että perunajauhot paksuuntuisivat. Ei kukaan. Kyllä homma hoidetaan kylmään vesitilkkaan sekoitetuilla peruna- tai maissitärkkelysjauhoilla, jotka sitten kaadetaan kuuman liemen sekaan. Ja sanasto sitten! Lapsikullat. Ennen vanhaan mentiin suurukselle, siis syömään. Kun veteen laitettiin puurojauhoja, saatiin suurusta, siis ruokaa, joka piti nälkää. Sanottiinkin, että suurus pysyy saparon alla! Lapset ihan oikeutetusti. Ope, mikä on saparo, se semmoinen tyttöjen päässäkö? Ei, kun sian. No ope, mitä tekemistä sian pyllyreiän päällyksellä on tämän mansikkakiisselin kanssa. Minua yököttää! Tämä on kansanperinnettä. Pitääkö meidänkin odottaa, että kiisseli vanhenee? Ja miten pitkään siinä menee? Äläpäs nyt viisastele. Suurustaminen siis tarkoittaa jonkun ohuemman paksummaksi tekemistä, sakeuttamista. Miksi ei voi sanoa, että se tönkkööntyy? Siksi, että tönkkö voi olla liian paksua tähän tarkoitukseen. Mistä tietää paksuuntumistarkoituksen? Se löytyy reseptistä, valopää. Ai se saparopääkö?

Mistä löytyy se Välkky, joka opettaa keitoksia kuin videopeliä. Sain mahdollisuuden osallistua. Pelissä vastustajia vastaan voitiin pelata vaikkapa kutsumalla apuun ”kuninkaan karjut”. Ope huutaa. Kutsun apuun kuninkaan karjut. Ne vievät perunajauholiemen kuumalle taistelutantereelle. Kun liemi muuttuu paksummaksi eivät vastustajat pääse pakoon, vaan kiehuvat hengiltä. Hurraa. Kiisseli on valmis nautittavaksi. Kutsun ruokapöytään kolisevat kallot – olkaapa hyvä!

Minua ei koskaan oikein ymmärretty. Niin kai kävisi nytkin. Mutta pelissä pärjäsin. Pelasin ensimmäistä ja todennäköisesti viimeistä kertaa. Tulos löi laudalta pojatkin. Hei, mitä nyt tapahtui. Tähän tuli kolme kruunua. Älä ihmeessä mummo! Kolme kruunua? Se on kuule paras mahdollinen tulos. Miten sinä teit sen? Painelin vain näitä kutsuja, karjuja enimmäkseen! Voi hurjaa. Minäkään en ole saanut täysosumaa kuin muutaman kerran. Hyvä mummo. Ja hieno kiisseli, vaikka itse sanonkin!

Tätäkin harmittelen! Onko Kevätpörriäisen kokoamisesta unohdettu eläköityneet opettajat. Olisin keksinyt tämän. Ope kysyy oppilailta, että mikä osa kehosta on kaikkein tärkein. No kantapää tietysti, koska kaikki tärkeä opitaan kantapään kautta. He hee …

Hyvästä tuurista ja pelitaidoista kertoo myös tämä. Heikki opetti pistooliammuntaa. Ase oli liian epämukava ja painava naisen käteen. Pelotti, että jos sohlon jonkun hengiltä. Nosto, tähtäys, ei liian pitkä, että käsi ei ala vapista. Turhia odottelematta painoin liipasinta. Täys kymppi! No, siitä sanomahan, että eikös tämä ollut tässä, jääkää te muut harjoittelemaan. Moukan tuuria. Ehkäpä sen kotitalouden opuksen nimi voisikin olla Moukka!