403
14.02.2024
LAATURASISMIA
Mitä se on? Tietysti sitä, että hyvä ja parempi syrjäyttää huonon ja sitä huonomman. Laaturasismi pätee asioihin ja ilmiöihin tavaroita unohtamatta, ei milloinkaan ihmisiin eikä muihinkaan eläväksi luokiteltaviin. Juu! Näin se ei siis mene. Päätettiin Heikin kanssa juoda ylimääräiset välikahvit, koska lounas myöhästyy parilla tunnilla. Siihen minä, että minäpä siivoan nyt leipälaatikosta nököt ja pussinpohjat. Heikki alta kulmain: minulle vai sorsille. Pitäisi kai parantaa palvelua!
Arvot ja arvostukset näkyvät, joskus myös onneksi. Minua lohduttaa, että vankiloissakin on asiakkailla arvot. Kuulemani mukaan alimpaan kastiin kuuluvat sellaiset ihmiset, jotka ovat vahingoittaneet lasta. Yhteen syssyyn pitäisi laittaa myös sellaiset, jotka luokitellaan vanhustenhakkaajiin tai peräti tappajiin. Ei ketään saa vahingoittaa, mutta murheellisinta on tilanne silloin, kun täysin puolustuskyvyttömät ihmiset joutuvat tekojen kohteeksi. Sana olettaa, että rakastamme lasta kaikissa olosuhteissa, siksi Sana puhuu myllynkivestä kaulassa niille, jotka uskaltavat kohottaaa väkivallan käden pienempää kohti. No vanhenevien kohtelun kohdalle on puolestaan annettu ihan lupaus. Kunnioittakaa – että kauan eläisitte (jos siis tämä on tavoitteemme) ja menestyisitte (tätä kaikki kyllä haluavat)!
Tuiki tarpeellisen laaturasismin ymmärtämiseksi tarvitsemme kauneuden opettamista. Kauneus – enkä tarkoita kosmeettitista tekokauneutta – on hieno kasvualusta monille tärkeille asioille. Voinko tehdä tästä kauniimman. Siitä on hyvä aloittaa, jos harkitseekaan ajatusta, voinko tehdä tästä paremman! Minulla on iki iki vanha koulukäsityö kehyksissä seinällä. Näyttää paljon paremmalta kunnioittavasti kehyksissä kuin nastalla seinällä pölyä keräämässä tai hakaneulalla verhoon ripustettuna. Teos kuvaa elämänpuuta. Se on minulle tärkeä, koska Tuija-nimi tarkoittaa juuri sitä. Työssä ruskean kangas-puunrungon ympärille on aseteltu pari vihreää lehteä ja yksi hedelmä. Se on punainen. Taulu haastaa minut joka päivä. Jos olen elämänpuu, antaisiko Jumala minulle vielä mahdollisuuden kantaa enemmän hedelmää. Teos tuo mieleen myös paratiisin kielletyn puun. Kunpa hoksaisin, milloin olen haukkaamassa väärtästä valinnasta!
Äsken pamautin kuiva-ainekaapin ovella itseäni leukaan. Jos tulee musta naama, kukaan ei taatusti usko. Mutta tämä pamaus oli kuin omenan putoaminen päähän. Olen pitkään ajatellut vanhusrasismia ja sitä huonoa kohtelun osaa. Tulin tähän lopputulokseen. Eikö ole niin, että koulukiusatuksi joutuu helposti sellainen lapsi, joka on likaisissa ja risaisissa kamppeissa, haisee hieltä ja pesemättömiltä hiuksilta! Yritämme kaikin tavoin välttää tätä ja ainakin omana aikanani koulussa tarjottiin suihkumahdollisuus ja aina siellä oli myös puhtaiden vaatteiden varasto jaettavaksi. Sama juttu vanhusten kohdalla! Ikäihminen puhtaissa ja hyvältä tuoksuvana. Mielellään ei pellehermannin kaikenkirjavissa ja lököttävissä vaatteissa, vaan ajanmukaisesti vaatetettuna. Ei ruokalistaa etumuksessa eikä roikkuvan märkää vaippaa takamuksessa. Suun hygienia on vuorovaikutuksessa tosi tärkeätä. Nämä ovat perustarpeita, jotka jokainen vanhuskin ansaitsee omista voimista huolimatta. Jos haluan, että minua vielä vuosien päästä halataan, parasta pyytää puhtautta.
Toivoisin, että vanhana minua arvostettaisiin myös toiminnan suhteessa. En halua alkaa askarrella paperirullista tavaraa sorminäppäryyden ylläpitämiseksi. Tahtoisin tasokasta kulttuuria. Jos on askarreltava, opettakaa vielä vanhanakin käsitöitä tai antakaa minun tehdä perinneaskarteluja, vaikkapa hurjat helmet ison hauen selkärangasta. Olisi siinä lapsenlapsillakin ihmettelemistä.
Yhteiskuntaamme vaivaa kunhan jotakin – viirus! Tehdään kaunista ja tasokasta. Olkoon vähemmän, mutta parempaa. Kun lapsi tulee koulusta sadannen väritysmonisteen kanssa, on ylitetty matala aita. Lapsikin tarvitsee joskus oikeata -maalauskankaan ja siveltimet ja värin. Työ kehystetään, koska se on kaunis ja tehty taiteellisesti juuri tekijänsä näköiseksi. Tämä ei ole pelkkää piirtämistä ja värittämistä, vaan taidekasvatusta. Mikä erottaa taiteilijan työn lapsen työstä. Kuulkaa, ei aina edes taso. Lapset ja nuoret tekevät usein laatutyötä. Jos teoksia käsitellään arvostavasti, muuttuu se taiteeksi pelkän askartelun ja ajan kulun sijaan!
Kun Heikin kanssa suunnitellaan kaunista hukkapaloista tai vaikkapa vain niistä kuormalavoista, ajattelemme aina käytettäväksi löytynyttä materiaali, sitten käyttötarkoitusta ja lopulta kaikilta kanteilta kauneutta. Jos ilmiasu meissä ja tavaroissa saa hymyn huulille – olemme onnistuneet
kauneuden kartuttamisessa.