Rakas sisko! Elämä on yllätyksiä täynnä. Saat minulta kirjeen, vaikka puhummekin puhelimessa muutaman kerran viikossa ja nauramme itsemme läkähdyksiin. Aika kuluu ja sinä huomaat istuvasi katulamppujen valossa ja minä yskin pohjaanpalaneiden keitosten seassa. Kiitos kaikesta tästä!

Yllätyksenähän sinä tulitkin elämääni ja minä sinun. Kuusikymmentä luvun uusioperhe oli kummajainen emmekä me persoonallisena perheenä tehneet mitään ihmisille helpommaksi. Tartuin käteesi, uin telttaretkillä pyjama päällä yhteisen aamu-uinnin ja sohin kipunoivaa nuotiotulta kylki kyljessäsi. Turvalliset ja hyvät muistot. Yhtä olemme jääneet kaipaamaan. Kerroin mökillä ainakin puoli tuntia yhteen menoon Ivan Ivanoviz vitsiä ja unohdin itsekin lopun. Nyt voimme sommitella jutulle yhteistä loppuhuipennusta – ja senhän me olemme tehneetkin. Kadun vieläkin, että iloitsin, kun astuit avion satamaan. Oli häpeämätöntä opportunismia haluta omaa huonetta. Eikä se sitten niin kivaa ollutkaan lyödä huonokuuloista radiota yksin nyrkillä ja kuunnella sävellauluvihkon kappaleita korvat tötteröllä. Kesti pitkään, että huomasin, että ei taustakohina kuulunutkaan kappaleeseen! Mutta voi sitä laulun taikaa Wolkkarin takapenkillä. Matkalle uusin vihko mukaan ja kannesta kanteen ja taas alusta … ei kohissut muu kuin yhteenkuulumisen ilo.

Kadehdin D-kuppejasi ja hoikkia sääriäsi. Sinulla oli hiukset aina vallattomasti kiharalla muulloin kuin siinä vaihessa, kun halusit suoristaa niitä liimaamalla teippiä märkiin hiuksiisi ja kiristävään otsanahkaasi. Ja olit kyllä reilu! Sain aina, kun pyysin ruusuhajuvettä a la Madame Rockhas. Lopulta kyllästyit ruinaamiseen – vaikka konvia oli tosi harvoin – ja ryhdyit ostamaan ihmetuoksua minulle lahjaksi. Anteeksipyytämisen paikka on yli-innokkaan sisaren takertumisessa olevaan poikaystävääsi ja tulevaan mieheesi. Jaksoitte molemmat kärsivällisesti oppipyrähdyksiäni kanssakäymisessä toisen sukupuolen kanssa. Miten siihen pitäisi suhtautua, kun antaa tyttöystävälleen suukon ja pikkusisko sanoo, että minulle myös!

Riitaannuimme tosi harvoin, vai voisinko väittää, että emme oikeastaan koskaan pikku kinaa lukuun ottamatta. Kerran rasituit ja paukautit minua puurokauhalla päähän. Huttukuppi lensi kaaressa ja käteesi jäi vain varsi törröttämään. Vähän hämmennyin, mutta vuosien saatossa näin tilanteen profeetallisuuden – minusta tuli kotitalousopettaja ja sinä vain toteutit ritariksi lyömisen. Toinen juttu on sitten se tukanleikkuu juttu. Olin katsonut kaverini lyhyttä ja tupeerattua tukkaa ja aloin kärttää sinua, että kyllä sinä osaat katkaista tämän tukan. Vaivalla kasvatettu hiirenhäntä päässäni sai minut kuvittelemaan itseni Elisabeth Tayloriksi – niin kuin aina – siis, jos hiukseni olisivat lyhyet. Pätkis! Ja huutojen saattelemana huomenna parturiin …

Olet ollut minulle esimerkki! Elämän vastaan tuomista haasteista huolimatta olet aina uskonut rakkauden mahtiin: ja siinä virrassa ovat olleet perheesi ja rakkaasi. Rakkaus on valintojen tekemistä ja niissä pysymistä. Ehkäpä juuri siksi lähelläsi on aina ollut turvallista! Olet puolustanut minua lukemattomissa kohdissa ja juuri silloin, kun elämä on ollut epäoikeudenmukaista. Aikuisuuden vuosina Herra näytti minulle unessa, että juuri Sinä olet se isosta huolesta pelastava enkeli. Ja niin kävi! Vaikka muitakin pelastajia olisi ollut – Sinä otit haasteen vastaan ja ongit kaverin kuiville. Taivas palkitsee, minä en pysty. No, mutta erityisesti olen oppinut työkulttuuristasi: olet mainio henkilöstöihminen ja edustava pomo. Katselin myös poikasi kasvatusta jo silloin, kun itse en edes unelmoinut omasta lapsesta. Mikä sitoutuneisuus ja omistautuminen omasta mukavuudesta välittämättä. Olet osallinen aina, kun Sinua tarvitaan! Tehkääpä toiset perässä.

Soitellaanko huomenna? Kaksin aina kaunihimpi, kun toiselta menee selkä ja toiselta jalat. Könytään ja könkätään yhdessä eteenpäin. Ja pidetään sopimuksesta kiinni: kumpikin on luvannut kertoa toiselle suoraan, jos kuulostaa siltä, että nuppi alkaa tuutia! Sinulla on haaste: tehdä sisko taloudenpidossa taitavaksi! Minäkin haluan haasteen … Rakas halaus! - Tuija

PS. Ja kuule ja ymmärrä nyt oikeasti. Tämä ei ole in memorian teksti missään muodossa! Universumi ei ole haastellut eikä Taivas tarinoinut. Tuli vain ihmeellinen tarve pukea sanoiksi sellaiset ajatukset ja mielenliikkeet, joita ei muuten koskaan tulisi sanoneeksi. Uutta postia saattaa pukata. Sitä odotellessasi tyydy alati postiluukustasi sujahtaviin kortteihin. Olen jo hankkinut pari mainiota ja yhden sivistyneen.

Jaa tämä sivu