441
23.03.2024
LUKSUSHARMIT
Puheissa kuulunut luksusharmi- sana sai minut oikein innostumaan! Minulle luksusharmi on sellainen asia, jota päivitellään, mutta joka ei kuitenkaan ole tarkemmin ajateltuna harmi eikä mikään. Jokaikinen kevät tosi moni nainen inventoi vaatekaappiaan ja toteaa luksusharmin: minulla ei ole mitään päälle pantavaa; kaikki vanhoja, väsähtäneitä retkuja. Mutta eipä ole oikein varaa uusiin investointeihin. Harmi! Harmi! Luksusharmin tästä jutusta tekee se, että jos kuitenkin on jotakin päälle pukemista, ei kysymys ole SOS tai ICE. Mikäli siis voi harmitella tämän tason asioista, voi myös onnitella itseään: olen hyväosainen! Ja lohduksi siihen vaatekaappiin olen itse päättänyt investoida uuteen keväthuiviin ja hassuttelukoruun. Niillä mennään pitkälle eikä kukaan tiedä, että en ole investoinut enkä luksusharmitellut enempää.
On meillä ajatuksia vallankäytöstä! Kirkon pitäisi kuulema lopettaa Päivi Räsäsen miettiminen. Ei se kuulkaa lopettamalla lopu, kun Päivi on pantu piikiksi kirkon lihaan. Päivi muistuttaa kirkkoa yksinkertaisesti vain sen omista sitoumuksista. Kun huono omatunto kolahtaa omaan nilkkaan, siis kirkon tietenkin – joutuu Päivi Räsänen tulilinjalle pelkästään siksi, että on lukenut Raamattunsa. Ei kirkon Päivistä pidä päästä eroon – vaan Raamatusta. Sen kun heittävät romikseen, voivat tehdä mitä haluavat ja vastata siitä Luojansa edessä. Kun niin paljon on puhuttu joskus tarpeellisesta tunteen siirrosta, pitäisi nyt otsikoita repiä tosiasioiden siirtämisestä niille, keille ne kuuluvatkin. Arkkipiispan kannan vaihtaminen avioliittokysymyksessä tiivisti kirkon koko tilan. Jos ymmärsin oikein, arkkipiispa vaihtoi kantaa, koska hän ajatteli kirkon parasta: siis jäsenmäärää ja sitä seuraavaa valuuttamäärää. Sekö on kirkon paras! Mihin jäi vesittämättömän Sanan opettaminen ja Jumalan iankaikkinen tahto ihmisiin nähden.
Ja tämä mummomeno sitten. Sattuipa somasti, että perjantai-ohjelmassa juuri haastateltiin arkkipiispaa ihmisen arvosta, joka hänen mukaansa on luovuttamaton jokaisen ihmisen kohdalla. Näkyykö tämä sitten käytännössä vai ei. Pistää ihan silmään: Halonen pääsi norossaan hoitoon, toinen vanhempi mummo sitä vastoi jätettiin kotiin kuolemaan. Ellei naapuriapua olisi ollut ja tytärkin jossakin saapuvilla, olisi taas yksi muumiomummo ollut löydettävissä lehtiotsikoihin. Tämä kohtelu ei koske vain mummoja, vaan myös niitä ihmisiä, jotka joutuvat tekemään heittelejättöpäätöksen. Ei ihmismieli kovin kauan kestä tehdä niin ilmiselvästi epäoikeudenmukaisesti ja väärin. Lopulta he joko katkeavat tai hakeutuvat toisenlaisiin tehtäviin. Ja kuka lopulta sitten maksaa tällaisten tekojen perusseuraukset? Millaisia selityksiä rajalla mahdetaankaan kuulla: miksi jätit ihmispoloisen auttamatta. Ei siinä voi syyttää sotea eikä muita määräyksiä. Jos ohjeet ovat ihmisarvoa halventavia tai vaarantavia, niitä ei totella – vaan yksinkertaisesti autetaan kaikkia tasapuolisesti! Eikö meillä Suomessa ole lakiin kirjattu yleistä auttamispakkoa ja velvoitetta! Ja eikö tämä päde myös ammattihenkilökuntaan. On se kamalaa, jos ambulanssiväestä aletaan puhua kuolemanpartiona!