17.07.2023

KULTAPIISKU

Olen varma, että kultapiiskun nimi on aikoinaan johtunut sanasta kultapiiska. Koska piiska on kasvatusvastainen ja väkivaltainen sana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, on ruvettu yksissä tuumin puhumaan piiskusta. Tietäisittepä miten traumaattinen suhde minulla on tuohon ojanvarsikasviin!


Aloitan kauempaa. Useita vuosia sitten kritisoin koulujen kasvien keräämistä. Miksi ihmeessä pitäisi yhä harvalukuisempi kissankello repiä paperien ja painojen väliin, kun kaikilla lapsilla on mahdollisuus digitaaliseen kasvioon puhelinkameroillaan. No, nyt Opettajalehden paasaus on saanut vastakaikua. Nuoret bongaavat kasveja kameroillaan etsittäväksi merkittyjen kasvilistojen mukaan. Kultapiisku kuuluu etsittäviin kasveihin. Itse saan kylmänpuistatuksia vanhasta muistista. Lapsosena äiti hermostui jostakin perin pohjin ja raapaisi käteensä kultapiiskun. Sillä vihmoi sitten minua niin, että kirvat kintuissa rapisivat. Ja vieläkö naurattaa! Sielu särkyy, mutta hymy ei hyydy.

Muistatte varmaan Täällä Pohjan tähden alla elokuvasta kohtauksen, jossa Aleksi saa selkäänsä, kun ei anna linnunsulkaa pikkuveljelleen. Poika kumartuu nöyrästi pieksettäväksi eikä ainakaan itke: tappakaa vaikka! Makkarat selässä jatkuu pojan elämä. Minulla oli huomattavasti helpompaa nyppiä kirvoja kintuistani!


No nyt tuo kultapiisku siis kaivelee mieltäni ja elämääni toisella tavalla. Tuija, meidän pitää löytää kultapiisku! Miten niin meidän? Siis eikö teidän. No auta nyt, kun ei näistä saa selvää. Mummoihmistä vaivaa näkö ja lapsia tiedonpuuute. Minkähän kukkasen mahtavat ristiä uudelleen opettajan ihmeteltäväksi. Mutta tässä ongelmakentässä ajattelin olla paasaamatta – ehdotan vain. Jospa hyvä ehdotus kantaisi hedelmää joidenkin vuosien saatossa sen kuulun evoluution ja biodiversiteetin saatossa. Tutkin tunnistettavien kasvien luetteloa ja jouduin muutamaa puuta lukuun ottamatta googlettamaan ja kaivamaan vanhan kasvikirjan avuksi. Voihan liuskalehdet! Jos lapset siis on saatava ystäviksi luonnon kanssa, pyydän nöyrästi, että opetussuunnitelmiin kirjataan erilaiset sarjat erilaisille luonto-oppilaille. Biologit voisivat opetella kynsisammaleet ja maitikat ja muut. Briljeeraajat voisivat perehtyä ihan uusiin tai vaarassa oleviin kasveihin. Metsäläiset saisivat opetella päivänkakkarat ja rentun ruusut omaksi elämän ilokseen. Ja puutarhakasveista kiinnostuneille tai ruuaksi kelpaaville kasveille voisi tehdä ihan omat sarjansa kiinnostuksen mukaan. Luonto ansaitsee tasotieteelliset ryhmänsä ja lapset kasvurauhansa mummojen hermoista puhumattakaan! Elin siinä harhaluulossa, että lapsuuden metsäelämä on nyt ohi. Vielä mitä. Pois alta punkit ja kyykäärmeiden sikiöt. Tehkää tilaa piiskukammoiselle mummolle. Tässä ei ole muuta hyvää kuin nuorten kanssa seurustelu!