Hämärtyvää hengellisyyttä- teksti lähetetty Helsingin Sanomien mielipidesivuille
Väitän, että kansankirkkomme vihkii sateenkaariväkeä viimeistään 2025! Ja perustelut ovat väistämättömät. Kirkko antoi vähän aikaa sitten julkilausumansa sateenkaarinuorten kohtaamisesta. Kirkon työntekijöiden on kohdattava nuoret rakkaudellisesti juuri sellaisina kuin he ovat. Viranhaltijoita ja työntekijöitä kehotetaan välttämään sellaista Raamatun opetusta, joka voidaan tulkita eheytyshoidoksi nuorten näkökulmasta. Nämä nuoret ovat nyt riparilaisia ja neljän, viiden vuoden kuluessa täysi-ikäisiä. Kun tämä ikäpolvi kolkuttaa kirkon ovea saadakseen kirkollisen vihkimisen ja siunauksen liitolleen – ei kirkolla ole mitään mahdollisuutta kieltäytyä. Kirkko on tehnyt jo valintansa: se ei voi noin vain hylätä oman kasvatustyönsä hedelmää!
Mikäli kohupastori Kari Sadinmaa voisi vielä sinnitellä nämä muutamat vuodet, saisi hän hurrata kirkon pappina sateenkaariväen erävoittoa. Kirkko sotkeutui omiin päätöksiinsä. Olen samaa mieltä Sadinmaan kanssa, että kirkolla ei ole minkäänlaista hengellistä valtaa kieltää ehtoollisenviettoa ilman papin läsnäoloa. On täysin raamatullista murtaa leipää kodeissa ja muissa kokoontumisissa. Jumalan Sana pyhittää leipämurun – Minun ruumiini ja mehu- tai viinitilkan – Minun vereni, jotka teidän edestänne annetaan. Ehtoollinen on muistoateria, jossa omistetaan Jeesuksen sovitustyö omalle kohdalle – tehkää se Minun muistokseni. Pappi saa ilomielin olla mukana, mutta kokoontumisen ainut auktoriteetti on Jeesus itse.
Mitä pappisviran kumoamiseen ja papiksi vihkimisen tarpeellisuuteen tulee, katson asiaa maallikon näkökulmasta. Jonka leipää syöt, sen lauluja laulat kuuluu kirkolle instituutiona ihan samalla tavalla kuin minkä hyvänsä työnantajan ja palkanmaksajan palveluksessa. Raamattu oikaisee instituutioiden ja työnantajien laatimat mutkat. Jokainen Jeesuksen seuraaja kantaa mukanaan hengellistä pappeutta. Jos tiukalle menee, voi Jumalan antaman valtuutuksen nojalla jokainen Kristuksen seuraaja siunata hautaan ja kastaakin Jumalan omaksi. Vihkiminen on eri juttu, koska meillä siitä on tehty osa valtiollista väestön seurantaa. Summa summarum: kirkollista palkkaa nostaessaan Sadinmaankin on alistuttava piispalliseen kaitselmukseen, ei siinä mikään auta.
Kirkon jäsenyys tarkoittaa sitoutumista sen ohjelmajulistukseen kaikilta osin. Jäsenenä hyväksyt ja edustat valitsemaasi instituutiota. Kari Sadinmaa sai kohupapin lisänimen ja potkut. Miten meille maallikoille käy: sietääkö, erotako vai tuunata vain!
Jaa tämä sivu