428
11.03.2024
IKÄVÄ IHMINEN
Aamuaurinko paistoi niin kauniisti viikonlopun ruusuihin, että päätin laittaa teillekin kuvan ihasteltavaksi. Ja varsinkin, kun koen olevani ikävä ihminen kirjoittaessani seuraavista aiheista. Siivittäköön siis ruusujen sulo sanojani ja ajatuksiani suotuisaan maaperään. Mielipiteitähän ne vain ovat!
Suomi on kuitenkin lakossa! Vientivetoinen maa ja juuri tavaraliikenne takkuaa ainakin kaksi akuuttia viikkoa ja sitten paljon enemmän, kun sotkuja selvitellään. Kalliiksi tulee valtiolle kansalaistottelemattomuus, jonka esiinmarssia ei oikein tositoimin haluttu keskeyttää. Aamuyön tunteina, kun pää mielummin kirjoittaa kuin nukkuu, aloin ihan ihmetellä tätä tapahtumien vyöryä. Nyt melutaan noista poliittisista lakoista ja niiden kustannuksista. Mutta kuka oikeastaan maksaa nämä viulut? Eivätkö lakkoon menneet ihmiset ensin kustanna verovaroin politiikan tekemisen ja luottamustehtäviin valittujen ihmisten elämisen. Sitten, kun päättävät taistella oikeuksistaan, he kustantavat vielä lakonkin kustannukset mitä suuremmassa määrin. Poliittinen peli kaikkine tukiaisineen sen kuin porskuttaa, vaikka olisi syntynyt millaista tuhoa tahansa. Poliitikkojen pöydästä ei lopu leipä. Eikä heidän tarvitse kantaa huolta huomisesta, kun valtio taas antaa rahaa ja runsaasti seuraavan vuoden poliittista pelehtimistä varten. Summa summarum: kansalaiset maksavat siis sekä politiikan tekemisen että lakkojen kustannukset yhdessä yrittäjien kanssa. Kyllä tämä on yhtä voittoa niille, jotka yrittävät pelastaa Suomen tarkkailusta. Ei tarvitse ottaa vastuuta, kun ei ole mitään menetettävääkään. Palkka juoksee ja sillä saa sekä ruokaa että sotepalveluja milloin ja missä tahansa. - Ajattelenko ihan väärin. Elleivät poliittiset puolueet ja järjestöt kykene huolehtimaan kuluistaan ja toiminnastaa jäseniltä kerätyin varoin ja talkoilla lisätienestiä, he eivät vain voi toimia. Niin se on monen muunkin tahon laita ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvitsemme valveutuneita ja vastuullisia ihmisiä, emme oikeastaan poliittisia puolueita. Jos siis aioitte pysyä osana yhteiskuntaa, suosittelen puolueille esimerkin voimaa, jota voi kiittää ja kunnioittaa. Puoluetuki pois ja kaikki sen lievekkeet mitä erilaisimmin lisäkuluin. Varat soteen ja sitten katsotaan, mistä vielä pitää leikata. Ei kai ole tarkoitus, että poliittinen kansanedustajuus alkaa näyttää suojatyöpaikalta. Jos oikeassa elämässä on kysymys: tulos tai ulos – lienee oikeutettua odottaa, että eduskunnassa tapahtuu muutakin kuin syyttelyä ja selittelyä neljän vuoden kierron aikajanalla.
Meillä on hallitusvastuussa olevat puolueet ja oppositiossa istuskelevat ja huutelevat. Tarkoitukseni on tämä. Tutkikaa ja lukekaa hyvät ihmiset valtion tiedotusta ja oppositiolehdistöä ja mediaa kokonaiskuvan saamiseksi. THL:n Salminen on ihana mies, mutta kun hän kantaa rintapielessään Agenda 30 rintarinkulaa – en enää luota. Salminen puhui mustasta marraskuusta ja sen runsaasta kuudesta sadasta koronasta johtuvasta kuolemasta. Oppositiomedian mukaan yksin Britaniassa kuuluu kuolleen viimeisen 23 kuukauden aikana yli miljoona koronaroketettua ihmistä ja samassa ajasa vain 60 000 rokottamatonta. Kuka pelleilee kanssamme! Suomalaiset tarvitsevat tervettä auktoriteettien arvostelemista. Me tarvitsemme myös paljon enemmän tietoa. Mutta kohta sitäkään ei ole löydettävissä kuin kissojen ja koirien kanssa, koska esimerkiksi WHO tahtoo valtaansa myös tiedotusta tekevän median kaikissa maissa. Tulee rikolliseksi kertoa muuta kuin WHO:n antamaa tietoa. Sitä se rintarinkula tarkoittaa. Voi media! Emme viihdyty ufojutuista emmekä viidakoista löytyvistä valtavista käärmeistä emmekä uusista meripedoista. Hieno juttu, jos löytyy uutta ja ufojenkin mukaan voi vielä lähteä, kuka haluaa. Onko nyt uskottava jo ihan kokonaan, että mediankin suu on suitsittu: laulavat niiden lauluja, joiden leipää syövät. Mitä se demokratia ja läpinäkyvyys olivatkaan!
Nuoret ajattelevat, että Suomi ei ole yhtä hyvä maa kuin ennen. Todistettavasti voidaan luetella lukemattomia asioita, joiden perusteella olemme menneet eteen päin pitkin askelin. Luulen, että tilanne ei ole kokonaan huonon kehityksen syys. Syy on siinä, että enää ei ole tahoja, joihin voi luottaa. Kaikki etsivät omaa etuaan ja omaa parastaan yksilötasolla ja yhteisöinä. Mulle, mulle ja mulle, sitten kaverille ja ehkä vähän sulle!