Pääsiäisen tapahtumat ovat maailmanhistorian merkityksellisimmistä tapahtumista myös tavalliseen arkeen sovellettavissa. Kärsimyksen kulku elämässä toistaa samanlaista kaavaa kerta toisensa jälkeen yksittäisten ihmisten ja jopa kansakuntien elämässä. Miten monesti istummekaan kiirastorstain tuskassa ja epätietoisuudessa itsemme, perheemme ja ystävien takia. Pelkäämme pahinta ja toivomme parasta. Yksin Jumala tietää ja ratkaisee oikein! Kiirastorstain tukaluus on kuin pakottavasta tarpeesta aukeamista yrittävä narsissin kukkanuppu. Epätietoisuuden olotila, voimia vailla oleva voimanponnistus! Vaikeinta isojen asioiden äärellä on sanoa Herralle, että tapahtukoon Sinun tahtosi! Ei minun, vaikka minulla hyviä ehdotuksia ja toivomuksia onkin. Kaiken kokeneet ovat parhaita lohduttajia. Ja heidän oppinsa on tämä: juuri ennen hyvien asioiden tapahtumista ja lupausten lunastamista on kaikkein pimeintä. Se on se hetki, jossa Jeesuskin ristillä koki Isän Hänet hetkeksi hyljänneen. Meitä ei hyljätä eikä jätetä. Jumala itse on luvannut niin! Uuden alun nuput aukeavat kuin aukeavatkin täyteen loistoonsa toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässämme. Saamme parhaan mahdollisen, yksilöllisesti juuri meitä varten suunnitellun avun kaikkiin elämän asioihin. Kiirastorstai vie kohti pitkäperjantaita ja pitkäperjantai ilon ja kiitoksen ja kiitollisuuden pääsiäispäivää. Jokaisella asialla on suuri päivänsä, jolloin aurinkokin tanssii riemun ja valon askelin. Tuskasta esiin puristautuneina saamme iloita ja hämmästellä tyhjää hautaa, joka ei saanutkaan niellä eikä vahingoittaa meitä. Kärsimys ja kuolema, missä on teidän otanne? Se on ylösnousseen, molemmat kukistaneen Kristuksen kädessä ja vallassa. Kiitä herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle suunnitellut ja tehnyt!

Jaa tämä sivu