Ja neitsyt pikku poijuttansa povellansa vie

Ja äidillä on kyynelissä silmä

Voi piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie

Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä

Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa

Ja äidillä on kyynelissä silmä

Oi, oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa

Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä

Jouluihmiset ja varmasti kaikki muutkin haluavat ja toivovat joulun riemua ja lämpöä lähimmäisilleen! Koko joulu on rakkauden ja lämmön kääreistä tehty! Siitäkin huolimatta, että kärsimys olisi ihan ensimmäisenä kaikkia noita ihanuuksia pois pyyhkimässä ja turhaksi tekemässä.

Kärsimys on meille mysteeri. Vaikka kuinka paljon siitä kirjoitetaan ja opitaan, jää sen syvin olemus tavoittamatta. Jotkut ihan suuttuvatkin ajatuksesta, että kärsimys muka jalostaisi meitä! Kaikesta huolimatta kärsimys polarisoi koko ihmiskuntaa: ovat ne ihmiset, jotka kärsimyksen tienhaarassa valitsevat katkeroitumisen ja vihan; toiset taas kääntävät vastustavan voiman voitokseen -Jumalan armosta- valitsemalla myötäelämisen ja rakkauden lähimmäisiinsä nähden. On siis mahdollista antaa lahja itselleen ja lähteä kulkemaan empatian tietä siinä vaiheessa, kun kärsimys ei vielä ole antanut muuta kuin nämä kaksi vaihtoehtoa!

                                                   Roomalaiskirjeestä:

kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä; mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä ja koettelemuksen kestäminen toivoa. Toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. - Toivoa tarvitsee meistä jokainen, koko maailma. Tänä jouluna toivotetaan toisillemme – toivossa elämistä ja siinä rikastumista. Toivojoulua, Ystävät!

Jaa tämä sivu