tuija.suistomaa@live.fi
Uusin teksti ensimmäisenä tervetuloa-jälkeen!
Well done! Tulin iloiseksi, kun kyseltiin, mihin on blogin kirjoittaja hävinnyt. Lomalle tietenkin, paistumaan kuin hyvin kypsennetty pihvi ihanaan auringon paisteeseen! Sanat ovat suloisia kirjoittajansa kynästä, mutta kyllä Luoja vie voiton, kun antaa ihmisen olla loistossaan kaiken tämän kauniin keskellä. Tulin kuitenkin yllätetyksi. Mitä suurempi suven sulo sitä kamalampi kontrasti kaiken maailman menon kanssa.
Jumala puhuu tavalla ja toisella! Kesken tuiki tavallisten aamutouhujen kukan kasteluineen ja kahveineen Herra lähetti eteeni Sanansa:ihmiset kärvistelevät kamalassa paahteessa ja yhä vain pilkkaavat Jumalaa. Miten voisin ohittaa puheen, kun kuulen uutisotsikoiden lämpötilahirmut! Justiinsa niin. Sanovat, että luovat ja viisaat ihmiset uskaltavat positiivisesti kyseenalaistaa kaiken kohtaamansa. Entäpä jos kovat kuumuudet ja muut luonnon ääri-ilmiöt eivät olekaan sitä kuuluisaa ilmastonmuutosta vaan Jumalan itsensä ilmoittamaa asioiden laitaa siinä vaiheessa, kun Hän Kaikkivaltiaana toteuttaa tahtonsa kaikkien niiden silmien edessä, jotka julistavat, että mitään Jumalaa ei ole.
Toinen juttu on huoli huomisesta leivästä! Jo nyt uutisointien sivulauseissa kommentaattorit puhuvat satojen pienenemisestä tai tuhoutumisesta. Jos maailman vilja-aitat kärsivät ilmaston aiheuttamista tuhoista, raapaisee nälkä muitakin kuin vain kehittyvien maiden ihmispaljoutta. Kuuleeko kukaan valtion päättäjistä ja huoltovarmuusväestä!! Nälän kanssa ei ole leikkimistä eikä leivän hintakaan saisi nousta korkeaksi. Missä on Suomen Joosef, joka muina miehinä nostaa nyt, eikä huomenna viljavarastojen määrää kansan pelastamiseksi. Näin joitakin vuosia sitten unohtumattoman uninäyn: ihmiset harjasivat katuja ja kokosivat koivun siemeniä ruuaksi. En ole perehtynyt koivunsiementen sopivuuteen päivittäiseksi ravinnoksi, vielä.
Kuvista näkyy, että kasvua on tapahtunut. Joroisiin ei kyllä saatu riippuvia hernepuutarhoja, mutta satoisat pystytukat saatiin. Palkoa pukkaa niin vimmatusti, mutta kasvusto tytisee pystyssä kuin liian jämäkkä hyytelö ikään. Kiitosmieltä kaikille – Jumalan kunniaksi!