16.05.2023

RENTUKKA

Joskus nuorempana mietin, miksi niin kaunis kukka kuin rentukka komistaa kaiken maailman

lutakoita ja pusikoita. Mutta nyt vanhemmiten olen käsittänyt, että jonkun on paistettava risukasaankin – tasapuolisuuden nimissä. Ja eikö juuri sinne, missä on karheata rumuutta tarvitakin kaunista mieltä ilahduttamaan! Rentukoissa on sekin hyvä puoli, että ne ovat paikkauskollisia. Lapsena niitä yritti maljakkoon, mutta lakastuivat mokomat heti. Siispä ne jätettiin rauhaan ja silmänruuaksi kaikille kulkijoille. Kaikki on siis ihanasti rentukallaan …

Kirkonkylässä hiippaili susi. Niinpä kukaan ei uskaltaudu urheilutalon pururadalle eikä paljon mihinkään muuallekaan. Susien suojelun mielipiteet tulevat heti uuteen valoon, kun on oma nilkka ja eritoten lasten turvallisuus kysymyksessä. Pari kesää sitten piti paeta karhua. Onneksi ukki oli lapsen kanssa menossa mönkijällä, että edes jotakin kavahdettavaa oli molemmilla. Eikä helpota yhtään, vaikka lohdutetaan, että peurojen perässä ovat tai ehkä pienten vasikoiden. Ja luulenpa molempien noista elukoistakin olevan samaa mieltä.

Roskatiede on asumisen taidetta! Melkein voisi väittää, että roskakysymys on oikeata avaruustiedettäkin. Ei sen takia, että avaruutemme on romua täynnä – vaan sen tähden, että mitä yksinkertaisin kierrätyskysymys käy yli ymmärryksen korkealta ja kovaa. Vaikka on tekstit ja kuvat, ei osu pussi oikeaan lootaan. Kartongit kipataan sekajätteeseen tai päin vastoin. Lasiin ja metalliin ei kerry mitään. Muovin seassa on lasten polkupyörä, metalinen ja vanha toppatakki. Paperinkeräys on lopetettu lainvastaisesti, kun tilat eivät kaikille astioille riitä. Patterit on ripoteltu roskiskatokseen ja biojäte on kipattu kaiken muun sekaan tavallisessa muovipussissa! Menisikö jakeluun edes tämä: ellet tiedä mitä mihinkin laittaa, kippaa sekajätteeseen. Miten sattuu kerätty ja kierrätetty tavara menee sekin sekajätteeseen, sillä perunankuoret kantongissa pilaavat koko vaivalla kerätyn erän. Jokainen ylimääräinen jäteauton käynti ja sekasotkun selvittely maksavat taloyhtiölle ylimääräistä ja luontoa huomioiden ja kiertotaloutta ajatellen tyhjän työn tekeminen ja joutenolo käyvät yksiin. Ja kyllä mietin sitäkin, että miten paljon jäteautojen kaahailua kestää tämä kiertotalouden ylläpitäminen isoissa ja pienissä yhteisöissä. Siinä viedään meidän maitotölkkiä ja biopolttoaine palaa! Tervo tokaisi, että taloyhtiön kokous on maanpäällinen helvetti … ai niin huomenna … siitäkös tämä kaikki johtuikin …

Yksi varma kesän alkamisen merkki on Ylen ohjelmatarjonnan kapeneminen entisestään. Koko talvi on tarjottu uusintoja. Vaihtelua edes sen verran, että toistoon laitetut elokuvat ja sarjat vaihtavat viereiselle kanavalle. Kyllä Ylen sisältöihin pitää puuttua! Kun maksu muuttui veroksi, valahtivat ohjelmatason hartiat lattiaan. Mitä väliä, kun rahaa tulee joka tapauksessa. Ja ne, jotka haluavat tasoa ja vaihtelua, muuttavat katseluaikansa kaupallisille kanaville. Isomummo istui nojatuolissaan ja kysyi, että mitä minä kuulkaas tässä oikein istun ja odotan. Mummokulta, sinä katsot viikon murhaa. Se jatkuu, kun parikymmentä mainosta on ensin pakkokatsottu. No jo minä ihmettelinkin, mihin se jutun juoni katosi. Ei minun päässä ollutkaan vikaa!