542
07.10.2024
VEDET SILMISSÄ
Vedet silmissä saattavat olla kohta ainoat omat vedet! Meille on kerrottu, että maailmassa soditaan kohta myös vedestä ja oikeudesta siihen. Sepä vasta onkin kamala mittelö, sillä ilman vettä ei ole elämää. Suomella on siis elämää ylläpitävät varat, vesivarat. Mutta ei niitä kuitenkaan niin paljon ole, että hallitus voi antaa kunnallisen vesihuollon yksityisille yrittäjille. Uskon, että monikansalliset yritykset odottavat hassuhallituksen päätöksiä vesi kielellä. Ja niillä on muuten houkutuksensa nuolaistakin ennen kuin tipahtaa. Kun nyt kipuilemme energian kallistumisen vuoksi ja kyttäämme sähkön hintoja pyykkivuoren kanssa – kohta siis lisäämme pelilaudalle veden päivittäin muuttuvan pörssihinnan. Ja koska kaikki on kummallista, todennäköisesti litra hanavettä, jos sitä voi vielä juoda, on kalliimpaa kuin pullo kivennäisvettä. Sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi! Missä ovat nyt luontoaktivistit, kun pitäisi olla tositoimissa, eikä sotkea eduskunnan etumusta.
Suomikin on suistunut synkkäilyn suohon. Onkohan kukaan laskenut päivän uutisannista prosenttipilareita. Montako prosenttia uutisalustasta kuluttavat murhat ja tapot ja väkivaltaiset päällekarkaukset. Miten monta pykälää vievät tulipalot. Mikä on eläinten haittakäyttäytymisen osuus kaikesta synkästä! Jos ei ihan kuole, niin kituu. Millainen osa annetaan vanhustenhuollon otsikoille ja lastensuojelun tekemättömälle työlle. Juu – ja miten pisa milloinkin romahtaa. Tilastot tietävät elleivät valehtele. Unohdin konkurssit ja väestön vähentämisen lukuisilta työpaikoilta, jopa valtion pitkän ja kapean puitteissa. Tällä tavalla kuulemme Suomea ohjattavan nousuun. Jos sinussa ei ole mitään vikaan – syyllinen olet joka tapauksessa. Kaikki menee kuin vesi hanhen selästä! Ja ikä ja terveys etunenässä.
Ajattelin auttaa hallitusta sekä talouden nousussa että kassan kartuttamisessa. Jos vedet myydään, mitä me niillä; ovathan metsät jo joko suojeltu tai annettu teollisuudelle. Mutta kuulkaa multa, muhkea maaperä – sitähän jo pussitetaan kotitarpeiksi. Miksi ihmeessä emme kuljeta sitä myytäväksi laivalasteittain niille maapallon kulmille, jossa sitä tosissaan tarvitaan. Rikkaat arabit ostavat sitä mieluusti puutarhoihinsa, jotka eivät muuten olekaan hehtaareilla laskettavissa. Rikas kansa rakentaa uutta maata uusiin aluevaltauksiinsa. Onpa hienoa, kun huippuhuvilan alla on suomalaista osaamista!
Ideoinnissa ei saisi jumittua vanhoihin menettelytapoihin. Meillä on ylituotantoa vanhuksista – suuret sukupolvet sumentavat toimintaedellytyksiä. Hyväkuntoisia ukkeja ja mummoja voi myös myydä. Muualla vanhuksia arvostetaan enemmän kuin meillä täällä. Elleivät vanhukset enää kykene vaikka lastenhoitotyöhön, sopii sellaisen ostaa sisustukseen sopivaksi sohvan nurkkaan istumaan. Joko teillä on trendiukko tai muotimummo! Vanhuksilla on muuten keikkahommiakin. Terveydenhoitoa opiskelevat eivät enää tiedä, miltä vanha ihminen näyttää. Pokan pitäisi pitää kurttuista ihoa kosketettaessakin. Sitä en vielä ole miettinyt, mihin tällainen koulutuskalusto laitetaan siksi aikaa, kun opiskellaan jotakin muuta.
Luontoaktivistien on syytä miettiä, miten paljon Suomeen voidaankaan ostaa toisten jätettä ja roskia. Kun ydinjäte piilottuu kallioperäämme – miten olisi käytöstä poistettujen tuotantoturvesoiden muuttaminen metaanilaitoksiksi jätehuollon avuksi. Tai eksoottisiksi hautausmaiksi kovaan hintaan tietenkin. Siinä eivät luontoarvotkaan kärsisi. Turve saa rauhassa kasvaa lähteneen suojaksi ja turvaksi. Yhdet tahtovat pilvipalveluihin toiset ikikorpien rauhaan. Pannaan vienti vetämään.
Paljon saa vettä vielä virrata ennen kuin hallituksella on homma hanskassa. Jättäisivät nyt jotakin meillekin, muutakin kuin tipan nenän päähän. Huulipunahallitus on muuttumassa vesikauhuhallitukseksi. No, suupielillä molemmat hallitsijat. Jos nyt kuitenkin muistaisivat, että valtio-opissakin on tiedettävä, millainen ero loppumetreillä on omistajalla ja hallintaoikeuden käyttäjällä. Koska näennäisvettä ei voi juoda, syntyy elämän jano!