Olisiko tässä itua? Ei pidä väheksyä pienten alkujen päivää! Uusi elämä yhtä hyvin kuin toteuttamiskelpoinen ideakin syntyy usein pimeän kätköissä – vaikka ajattelija tai tekijä olisi miten valoisa persoonallisuus tahansa. Puutarhakalusteet eivät ilmesty pihamaalle ilman kätköissä kieppunutta alkuajatusta: tarttis tehdä jotakin. Kesän leppoisten puutarhapartyjen siemen on lopputalven lumien lähdön kiirehtimisessä, toiveajatuksissa ja iduillaan olevassa innossa lopettaa jo tuo pitkään kylmännyt kausi. Ja perunat sen opettivat. Kaikki hyvän alun saavat suunnitelmat syntyvät levosta käsin. Jo silloin, kun kukaan ei ole hoputtanut perunoita itämään maahan pantaviksi, silmut työntyvät korkittuneen kuoren läpi meitä tervehtimään. Vaan yritäpäs kiirehtiä! Vaikka olisi valoa, lämpöä ja kosteutta – perunat jollottavat täysin iduttomina kuin kiusaa tehden. Asiat hoituvat ajallaan. On se merkillistä, että levosta käsin osuvat asiat ja niiden oikea ajoitus aina kohdilleen!

Hätäily ja huoli näyttävät olevan ihmisten ja hyvien ajatusten pahimpia vihollisia. Vaikka naureskelemme tälle heikkoudelle, vie tulevaisuuden murehtiminen meistä mehut. Uhkakuvilla rääkätty ihminen masentuu, sairastuu ja pelkää – ja stressi sen kuin vain kasvaa kasvamistaan hyvän ituja kampittaen ja pois nakertaen. Sodan kauhu voi painaa sairasvuoteelle, vaikka itse olisikin vielä täysin turvassa. Koronan pelko tärvelee terveyden, vaikka ei ole sanottua etteikö tästä voisi selviytyä vahingoittumattomanakin.

Ihmiset menehtyvät peljätessään, mikä maanpiiriä kohtaa! Mutta, kun näette näiden tapahtuvan, nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä. Tulkaa tänne kaikki kaikenlaisen raskauttamat, Minä annan teille levon. Rauhan Minä annan teille, Minun rauhani, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi! En Minä sinua hylkää enkä jätä! Minä pelastan kaikki, jotka nimeäni avuksi huutavat. Minä Olen taivaan ja maan Herra, ikiaikojen Jumala, Kaikkivaltias Jumala – sinunkin Jumalasi! Amen!

Jaa tämä sivu