Oli upea kokemus, kun sai ensimäistä kertaa oikeata postia tittelillä koululainen! Olenko minä jo niin iso! Ei siis enää kuten aikaisemmin: lapsonen, tyttönen tai kummitädin kulta … Avain kaulaan ja menoksi. Onneksi ajatukset eivät uutuuden viehätykseltä ehtineet tutkailla kaikkia niitä vuosia ja vuosiluokkia, opiskelusta puhumattakaan. On siis ollut aika, jolloin koululainen oli kova juttu.
Minäpä tunnustan, että koulu on jättänyt minuun lähtemättömät jäljet; enkä tarkoita pelkkää sivistystä. Elokuun ensimmäisinä syksyltä tuoksahtavina päivinä, joka ikinen vuosi, valtaa sieraimeni terotetun lyijykynän tuoksu ja uutuuttaan kankean työpäiväkirjan nahkan tuntu. Se on vuodenkierron kova juttu.
Tämä elokuu on eityinen. Kohotan kädetkin kiitokseen siitä, että omat pienet saavat aloittaa ja jatkaa kohtuullisen kokoisessa, turvallisessa koulussa. Koulukeskuksessa työskentelevät kaikki ikäluokat, mutta niin mukavasti järjesteltyinä, että kaikilla on tilaa hengittää. Opettajat tuntevat tenavansa ja rehtori on lämmin, helposti lähestyttävä lähimmäinen. Yhteisöllisyys toteutuu, kun koulusivistykseen on otettu kuuluvaksi kaikenikäisten koululaisten kohtaaminen ja yhteistyö. Minulla on siis kaikki mahdollisuudet odottaa, että sydämen sivistäminen pääsee syntymään ja kehittymään. Kun koko koulun henkilökunta kantaa kasvatusvastuuta ja turvallisuuden takaamista – paljon ei voi mennä pieleen.
Vanhana opettajankantturana kehtaan tunnustaa ja todistaa, että rakkaus ja lämpö on se juttu! Eivät lapset tarvitse temppuja ja yhä ihmeellisempiä metodeja. Lapset tarvitsevat tavallisen turvallisen oppimisilmapiirin ja ennakoitavan oppimispäivän. Ylenpalttiset ja toistuvat yllätykset ja muutokset lisäävät stressiä. Miksi muuten työpaikkahaastattelussakin kysellään muutoksensietokyvyn perään. Rutiinit tuovat perusturvaa yhtä hyvin lapsille kuin aikuisille. Meillä on lupa, oikeastaan suosituskin olla ihanan arkisen tavallisia: tehdään parhaamme ja odotetaan hyviä tuloksia … onnistumisen kokemuksia.
Koulukansa tarvitsee kaikkien paikkakuntalaisten tuen. Autoilija varoo keltanokkia, kauppias muistuttaa, että energiajuomalle on paljon parempia vaihtoehtoja, tuttu tyyppi auttaa polkypyörän pudonneiden ketjujen kanssa... Opin luontodokumentista, että tarkoitukseton joutilaisuus aiheuttaa nuorille mehiläisille pesästä karkaamisen ja päättömän parveilun haluja. Pidetään siis huolta toisistamme! Ja isovanhemmat ja kaikki Taivasta tuntevat – siunataan ja rukoillaan tästä vuodesta hyvä kouluvuosi!
Ennakoitiin luonnontieteitä. Meillä oli oma perunaonline! Ukilla silmälasit mullalla rapattuna ja kuokka otsassa. Ja ylös nousivat nuo muinaiset ihmeet, puhtoiset mukulat mullan pelottavista syövereistä. Mitenkähän perunoista saisi uuden pelin minecraft pelisarjaan … tämä sydänperuna olisi hyvis ja tuo kaaamalan iso pahis … ukki muuten, miksi ihmisellä on napa … plop, plop,plop!
Jaa tämä sivu