Joutilaalle jotakin! Dokumentit, historia ja luonto. Kahvikupposen kanssa kuitenkin turvallinen sisustusohjelma elähdyttää silloin, kun ei kehtaa mitää muuta järkevämpää. Olen kyllä huolestunut niiden tasosta. Etsiessään kenen kotona kyläilijät jaksavat joka jaksossa hämmentää isäntäväen vuoteen! Kyllä maar hämmästyisin kovasti, jos vieraat rojahtaisivat vuoteelleni oikein kimpassa ja hypyttelisivät siinä itseään. Tiedättekö mitä. Etiketti on tehty juuri sen vuoksi, että sekä kutsuja että kutsuttava voisivat välttää kuisaannuttavia hetkiä ja hölmöilyjä. Jotkut pitävät etikettiä ahdistavana hienosteluna. Minulle se on turvasatama. Olen näet myös kasvatettu siihen, että katsoa saa, mutta kaikkea ei suinkaan tarvitse koskettaa. Tämä harmi lienee elämän varjopuolista vähäisimpiä, vaikka totta on, että asia saattaa olla juuri se tyvi, josta puuhun noustaan. Ohjelman laatijat eivät tietenkään ole edenneet hyvin tapojen lähtökohdista, vaan ajanvietteestä. Uskon kyllä, että pienellä harkinnalla löytyisi muutakin tekemistä kuin köllöttämistä!
Etiketti auttaa siis ennakoimaan tulevan tilanteen. Ja nyt en siis sano, että mitäpä minä sanoin! Katselen kämmenkoperossa olevaa herkkua, jota kotimaisena ei mitä todennäköisemmin saa satokaudesta toiseen – ainakaan tänä keväänä. Colomba on maailman paras peruna! Jos haluat syödä ikään kuin aina uutta perunaa, valitse tämä lajike. Olen kyllä huolestuneena pannut merkille tämän satokauden saalista. Perunat ovat olleet jotenkin kuin nukkavieruja, vaikkakin maukkaita. Vihertyneitä on ollut luvattoman paljon ja kokovaihtelu ässässtä äksällään. En kitise pienistä! Ostaisin nyt varaston satokauden loppuun saakka, jos olisi, missä mukuloitaan säilyttää! Kuka keksisi pieniin koteihin aurinkoenergialla toimivan pienkellarin!
On luonnonsuojelijoita ja eläinaktivisteja. Missä ovat maatalouden suojelijat? Ajaako vihreä liike nyt kauppiaitten kanssa Suomen maatalouden niin henkihieveriin, että koprassa ei kohta ole mitään koettelemista. Turha puhua itärajan suojaamisesta, jos samaan aikaan koko väestö pistetään polvilleen ruokahuoltoa alas ajamalla. Nyt ruvetaan nostamaan hattua jokaiselle alkutuotannon ihmiselle! Hatunnostolla ei elä eikä maatila pyöri – siksi peräänkuulutetaan suomalaisen reilun kaupan ruokatavaraa, että viljelijä saisi työstään tolkun palkan. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa! Mahan murina julkisella paikalla ei kuulu etikettiin!
Ja vielä yksi juttu. Tämä kansa ei kohta osaa perusakateemisia taitoja: tarkoitan kirjoittamista! Ajatelkaa nyt suomalaista vaikuttajaa, joka allekirjoittaa valtiollisia tai korkeakaupallisia asiakirjoja tikkukirjaimilla tai tekstaten. Luettavaa kaunoa pitää osata ainakin oman allekirjoituksen aikaansaamiseksi. Vaikka aika viehkoa saattaisi olla, että suomalainen viikinki painaisi vain läiskän peukalolla tai raapisi merkin luun kappaleella … Käsialakirjoitus on osa identiteettiä. Käsialan perusteella on voitu valita tai karsia oikeita ihmisiä oikeisiin tehtäviin – ja tehdä paljon muutakin vaikuttavaa. Innovatiivisen ihmisen teksti lähtee lentoon isoin lenkuroin, vastaanpanijan ja jarruttajan kaatuu taaksepäin pitkin pituuttaan. Kummanko valitsisit mainostoimistoon? Ja kaunon tai käsialan lukutaito on myös oikea akateeminen taito! Olen koko opettajan ikäni kuisannut oppilaita tahattomasti kamalalla käsialalla. Mutta nyt apteekissa työskennellessään kiittävät vaivaa, koska lukevat millaista tahansa hieroglyyfiä. Aviomieheni viimeisin valintakriteeri oli kahvin juomisen etiketti. Rakastuin Heikkiin, kun hän ei molksinut kahvikupissa sokerin ja maidon kanssa vaan joi kaiken tyylikkäästi mustana. Ihanaa! Ja käsialakirjoituksella laadittu pieni lemmenlappunen silasi lopun vaikutuksesta!
Jaa tämä sivu