Selviytyjät on trendiaihe! Aikuiset leikkivät eksoottisissa paikoissa juonien ja ponnistellen kohti palkintoa. Ketäpä se kiinnostaisi katsella arjen todellisia selviytyjiä lastenhoidon, työnteon, tiskien ja pyykkien ja kotiläksyjen kamppailussa. Äidit, jos ketkä tarvitsisivat todellista pakohuonetta, josta ei pääsisi pois ennen kuin pulssi ja stressitaso ovat saavuttaneet normaalitasot. Selviytymisestä on tehty leikkiä! Voitaisiinko leikkiä oikeitakin asioita ja oppia tositilanteita varten?
Ehdotankin uutta oppiainetta selviytymisopintoina. Mikä ihana integraatio eri oppiaineiden kesken! Miten menettelen, kun eksyn metsään tai vieraaseen kaupunkiin? Miten toimin, kun ulkona on kiljuva pakkanen ja sähköt katkeavat juuri illalla, kun joudut olemaan kotona yksin seuraavat pari tuntia pilkkopimeässä? Miten selviän nälän kanssa, kun pussissa on kymmenen euroa ja viisi vaihtopulloa? Mitä ruokaa voin luonnosta löytää ja syödä ja minkä käyttämisestä koituu varma kuolema? Osaatko tänä päivänä esihistoriallisiksi asioiksi luokiteltavia taitoja, kuten tulen tekemisen, veden keittämisen tuohisessa, kalan pyytämisen risuongella ja hiusneulalla, lautan tai laavun tekemisen … Voi veljet, mikä aihepiirien tositarvetarjoilu joko nykyaikaan tai historiaan sovitettuna. Miten saastuneesta juomavedestä tehdään juomakelppoista kotikonstein ja miten varpaat suojellaan paleltumiselta, jos jalkineet ovat märät ja matka vielä pitkä... En millään malttaisi lopettaa! Muistelleen nyt, vastahan meillä oli wc-paperin puute; milläs sitten pyyhitään!
Yhdestä asiasta on vaikea selviytyä. Ahdistun joka ikinen kerta, kun luen iltapäivälehtien lööppejä, jotka koskevat erilaisia sairauksia. En usein ole moisista vaivoista kuullutkaan, mutta nyt juttujen aihepiirien puutteessa joudun kohtaamaan kehon kaikki kummallisuudet ja mahdolliset kuolemaan johtavat kohtaukset maitokauppareissulla. Tämä trendi ruuhkauttaa terveyskeskukset ja rikastuttaa yksityiset ja saa pahaa aavistamattomat odottamaan, milloin taivas putoaa tai lehmä lentää!
Luonnon selviytymisestä kannan oman osani huolta. Kun metsäkeuhkojen suojelemisesta ja käytöstä puhutaan niin, että takan sytyttämisestäkin tulee syyllinen olo – ehdotan seuraavaa. Suurkaupungit eivät ole pitäneet huolta viherrakentamisesta. Siellä on paljon käyttämätöntä rakennusvaraa puille ja pensaille. Viherseiniä voitaneen tehdä myös kylmää kestävistä havukasveista! Maaseudulla riittää puita ja pusikkoja, mutta voitaisiin täälläkin kai pelto-ojien partaat laittaa kasvamaan jotakin kaunista ja hyödyllistä. Erityisen mieluinen asia itselleni on seuraava ajatus: istuta puu, johon saat oman nimesi – ja seuraa puun kasvua ja kehittymistä omalla asuinalueellasi. Varmasti kunnan tekninen toimi voi osoittaa paikkoja tähän tarkoitukseen. Tästä tuonne voisi keskustella: kylläpä pihlajaPäivi kantaa paljon marjoja tänä syksynä, Helpposen Heikin kastanja on kyllä eksoottisen ihana, mutta miksi Matin mänty vähän kellastuu, mitähän sille voisi tehdä. Oma nimikkopuu ja meidän Maijan puu ja kohta voidaan istuttaa Tapiolle tammi, nimiäiset ovat jo kahden viikon päästä. Eikö kotikontu muuttuisikin pikku hiljaa yhä vain kotoisammaksi selviytymiskeskukseksi!
Jaa tämä sivu