459
20.04.2024
LUNTA TUPAAN
Ei naapurosto ihan päässyt nauramaan. Oli viittä vailla, että ensimmäiset pihaorvokit eivät olisi jo olleet paikoillaan. Kun nyt keinua ja pöytää koristavat lumikakut- onnittelen hiljaa vastentahtoisesti tekemääni päätöstä. Onneksi en ehtinyt! Lumi ei tosin ole ihan tuvassa, mutta melkein. Patiotilat ovat puolikaupunkilaisen kesäolohuoneita. Isomummolle lumiyllätys toi taas sodan nojatuoliin. Hän muisteli maanneensa lumihangessa lakanan alla äidin kyljessä. Siinä katselivat, kun vastustajan koneet hiljaa lipuivat matalalla kohti määränpäätään. Olivat menossa pommittamaan rautatietä ja kukaties tehtaita. Eivät siis tuhlaisi lastiaan parin ihmisen ja harvaan asutun alueen takia. On se niin kurjasti väärin, että jo lapsuutensa sodan takia pelännyt ihminen, pelkää vielä vanhuudessaankin saman naapurin uhkaa!
Saatiin isomummon kanssa kuitenkin makeat naurut. Pitäisi ajatella ajoissa, mitä ja miten vastaa. Mummo päivitteli unenlahjojaan. Minä siihen, että eihän tuo väsymys ihme ole noilla kymmenillä – nuku pois. Räjähtävä nauru, vai nuku pois. Harva äitiään niin kauniisti toivottelee heti aamusta alkaen!
Väkivallantekijät kuljeskelevat vapaina ja tuomiolaitoksen jonot kasvavat. Mutta Päivi Räsäseen valtakunnansyyttäjä vain itsepintaisesti haluaa tuhlata panoksi. Täältä sivusta seuraten luulisi syyttäjän jo uskovan, kun niin moni asiaa päättänyt on hänen kanssaan eri mieltä. Olisi ihme, jos kansalaiset eivät kummeksuisi, mistä oikein on kysymys: onko syyttäjällä niin kovat antipatiat Räsästä kohtaan ja onko käsiteltävänä oleva aihe liian henkilökohtainen. Jos sokeutuu työssään, eikö olisi parempi ottaa uutta tuulta syyttämiseenkin ja vaihtaa käsittelijää! Mutta hyvä juttu on tämä: Raamattu pysyy päivän uutisissa ja kyllä Päivikin jaksaa, kun kerran on tullut Sanan saattajaksi. Valtakunnansyyttäjä tekee Sanalle suuren palveluksen.
On muutenkin merkillinen aikakausi: virkamiehet jäävät työttömiksi ja silmäätekevät menettävät julkkistyöpaikkansa. Huipulla tuulee. Melkein sydäntä raastaa, kun lukee otsikoita, että se ja se vaikutusvaltainen, työstään pois potkittu – hei, hän sai kuin saikin työtä. Samassa veneessä ollaan, kun sille päälle sattuu.
Kylläpä ilahduin, kun luin, että Nobel-tason tiedemiehet käyttävät puheenvuoroja ilmastohömpötyksen vastustamiseksi. Eivät vain pääsee kuuluviin kovin monesti ne äänenpainot, että ilmastoagenda on paljolti medialaista uskomusvaikuttamista ja gloobaalin vallankäytön väline.
Ei Kaikkivaltias Luoja anna ihmiselle niin suurta valtaa, että voisimme tuhota Hänen luomistyönsä. Voimme toki sotkea ja liata yhtä hyvin oman pesämme kuin ympäristöäkin, mutta tolkkua tarjolle. Jos todella haluaisimme maapallon ns. pelastumista, meidän länsimaiden pitäisi investoida Intian ja Kiinan ympäristöhyvinvointiin. Kyllä me suomalaiset olemme maailmanlaajuisesti mökin mummoja siltä voimavaikutuksen osalta, että juuri meidän pienet purot siirtäisivät koko maapallon uudelle uralle. Kaikkivaltias Jumala on se kosmopoliitti, joka kyllä vielä vastaa pallostaan, ei ihminen, vaikka ylpeydessään pitääkin itseään luomakunnan kruununa.
Ja koska vauhtiin pääsin, coopitus voi viedä S-ryhmän perikatoon. Me vakioasiakkaat haluamme tukea ja syödä suomalaista lihaa ja muutakin ruokaa mielummin kotimaasta kuin maailmalta. Nyt on menossa suunta vakavaan väärinohjaukseen. Suomalainen ruokatuotanto tarvitsee kaikkien tuen, mikäli haluamme ruokaa myös kriisiaikoina. Ahneella on ankea loppu ja parannuksen tie kivikkoinen, jos ylipäätään mahdollinen. Älkää ajako suomalaista viljelijää lopettamisen partaalle: uuden perustaminen on kalliinpaa kuin entisen jatkaminen ja tukeminen silloin, kun se on tarpeellista. Syökää suomalaista lihaa, että suomalainen talonpoika pelastuu!