Kuvassa on erään julkisen tilan seinävaate! Se muistuttaa mukaellen näyssä minulle kuvattua VIIMEISEN SADONKORJUUN LIPPUA! Lipussa oli kolme pitkittäisraitaa, yhtä paksuja: alimmaisena musta – maa, keskellä okran tai kypsän viljan keltainen – sato, ihmissato ja ylimmäisenä sininen raita: taivas!
Oli hyvä, että nukuin yön yli ennen kuin ryhdyn purkamaan mieltäni! Suuttumus ja turhautuminen ovat nyt kypsyneet selkeiksi ajatuksiksi ja murheeksi. Suomeen syntyy nyt ennätysmäärin uusia seurakuntia , loftseurakuntia. Samanmieliset nuoret perheet kokoontuvat yhteen ja toivottavat tervetulleiksi kiinnostuneet someyhteyksien avulla. Seurakunnallinen toiminta on sanomaltaan sama kuin emäseurakunnassa, toimintatavat voivat vaihdella. Toimintaa kuvaillaan rennoksi: rukoillaan, saunotaan ja pelataan biljardia tai jotakin muuta mukavaa.
Mikä tässä nyt sitten niin murehduttaa, onhan seurakunnallinen puuhastelu paljon parempi vaihtoehto kuin kapakassa istuminen tai sitten se, että koko perhe harrastaa, mutta aina erillään toisistaan! Olen ikävä ihminen ja sanon suoraan. Minusta tämä liikehdintä on vastustajan riemuvoitto ja samaa jatkumoa näille vanhoille ja suurille seurakuntavaikuttajille.
Katalin vaara ja vahinko tehdään silloin, kun ihmisille tarjotaan seurakuntaa eikä Jeesusta. Meillä ei kuulkaa nyt enää kertakaikkiaan ole aikaa kalastella tai muuten hankkia jäseniä ja uutta porukkaa seurakuntaan. Meillä pitäisi olla tulenpalava kiire kalastaa ihmisiä Jeesuksen yhteyteen ja Taivaaseen.
Kun evankelioiminen, ilosanoman kertominen aloitetaan seurakunnan perustamisella, tulee alkukiidon jälkeen lässähdys, joka johtaa jo totuttuihin kaavoihin seurakuntaelämästä: sitä piiriä ja tätä piiriä ja puhastelua monenmoista. Alkaa seinien hankkiminen, jäsenmäärien rekisteröinti ja vaikkapa vain vapaaehtoisten rahalahjoitusten kerääminen; oppikysymysten ja niistä laadittujen kirjallisten dokumenttien laatiminen … Ja lopulta ollaankin jo siinä harhassa, että seurakunnan pitää kasvaa mielettömästi mitattiinpa asiaa millaisella mitalla tahansa. Ihmiset väsyvät, turhautuvat, riitaantuvat … ja käyttävät lopulta aikansa ja tarmonsa keskinäisten kysymysten selvittelyyn. Tulee tarve vahtia, että kaikki pysyvät ruodussa ja uskovat samalla tavalla, koska muuten väkeä ei voi hallita eikä vallita. Jeesus unohtuu byrokratian ja arjen kiireen ja järjestelyiden rattaisiin. Vastustaja muistuttaa, että tuota ja tuota pitäisi vielä ehtiä! Ja kun sitten uudet jäsenet hoksaavat, että eiväthän nämä ihmiset enkeleitä olleetkaan – alkaa porukan osallistumattomuus ja hajoaminen. Rakkaat ihmiset, eikö tämä ole nähtyä ja koettua!
Kaapikaa hengellisestä elämästä siihen kautta vuosisatojen kasautunut kuona ja löytäkää Kristuksen ruumis, se ainut oikea seurakunta. Siellä missä kaksi tai kolme on koossa Minun nimessäni, siellä minä olen heiden keskellään. Seurakunta on siis koolla! Seurakunta on koolla yksinomaan kohtaamassa Kristusta ja siitä voimaantuneena viemässä pelastuksen sanaa niile ihmisille, jotka Jeesus heidän eteensä valmistaa. Ja taas seurakunta on koossa!
Siellä, missä Kristuksen ruumis kokoontuu ja kohtaa toisiaan, ei kaivata viihdyttäviä puuhasteluja. Paikka, minne Jumalan Henki, Pyhä Henki saapuu – olkoonpa vaikka kaatopaikka, on niin ihmeellinen paikka, että ihminen luulee olevansa Taivaassa. Jumala järjestää tämän yhdessäolon ohjelman. Jokainen tuo tullessaan jotakin, ei nyyttikestitavaraa, vaan jollakin on virsi, toisella Sana, yhdellä opetus, toisella lohdutus! Kristuksen ruumis ja sen kaikki jäsenet saavat ammentaa Taivasta. Pyhä Henki tuo lahjansa: yksi saa lahjan parantaa sairaita pelkkänä kanavana Kaikkivaltiaan armosta, toinen tuo profeetallisen sanan, joku opettaa Jumalan armosta, toinen kertoo näyn, yksi puhuu kielillä ja toinen selittää. Kuka tästä tahtoisi lähteä saunaan tai biljardia pelaamaan? Ja mikä parasta, tähän ohjelmaan osallistuu vaikkapa tahtomattaankin kaikki paikalla olevat. Kristuksen rakkaus siunaa: murtaa parannusta tekemään ja syntielämää hylkäämään, nostaa kiittämään ja iloitsemaan, antaa rohkeuden sydämen tuskan korjaamiseen ja pelastuksen vastaanottamiseen Jeesuksen voimasta! Jeesus on keskiössä, eivät ihmiset eivätkä seurakunnallinen toimintakulttuuri.
Vastustaja kehottaa seurakunnan perustamiseen, koska se tietää, että siinä touhussa tunnemme itsemme tärkeiksi hyväntekijöiksi. Mikä kutsumus! Vaan onko sittenkään? Olemmeko me aivan varmoja, että olemme Jumalan meille valmistamassa tehtävässä, vai ryhdymmekö me itse melko tavalla itsekkäästi auttamaan Jumalaa tavoilla, joita Hän ei ole meille ehkä tarkoittanut ollenkaan. Onko mieleemme tullut ollenkaan se seikka, että itsekkäällä puuhastelulla saatamme haitata Taivaan työmaata. Perustelen tätä näkökulmaa sillä, että kun kyselin Jumalalta, että mitäs minun pitäisi tehdä Sinulle – mikä ylpeys ja korska – selitti Hän suuttumatta. Kuule Tuija, ei sinun tarvitse uurastaa ja etsiä niitä ihmisiä, joita haluan sinun palvelevan – Minä lähetän heidät sinun luoksesi. Keskiössä on Jeesus – ei työhön tyrkyllä oleva ihminen, joka pahimmillaan haluaa kiitosta ja Jumalalle kuuluvaa kunniaa.
Kun viimeisen sadonkorjuun lippu nostetaan salkoon, ei enää perusteta seurakuntia. Silloin julistetaan Jeesusta! Silloin kootaan Jumalan voimassa turvaan Jumalan kasvattama sato Jumalan antamilla voimavaroilla Jumalan Taivaaseen! Ja työn tehtyämme kiinnitämme katseemme Kaikkivaltiaaseen ja menemme mukaan yksin Jeesuksen ansiosta!
Jaa tämä sivu