11.02.2024
VIETÄN JUHLAA
Minulle on sanottu, että olen draaman mestari niin hyvässä kuin kyseenalaisessakin. Juttu kuin juttu ja performancea kyllä riittää! Enkä tee poikkeusta tälläkään kertaa. Katsokaahan, tänään valitaan Suomelle presidentti. Ei ole sattumaa, että juuri tänään vietän blogini 400 jutun juhlaa! Sivuston ylläpijäjä kyllä muistuttaa, että voisi vanhemmista vähentää. Minä taas muistutan, että olen premiun-asiakas ja siksi voin käyttää tilaa mielin määrin sekä kuvien että tekstien suhteen. Tiskarikin iloitsee kättensä työstä. Minä iloitsen blogien syntymisestä. Jokainen on kuin lapsi, juuri oikeaan aikaan ilmestynyt. Kirjoittajalla on suurenmoinen mahdollisuus vetäytyä kuplaan ja olla rentouttava hetki ajatustensa kanssa. Jos joku, kuka vain voi saada sanoistani edes pienen lohdun tai kannustuksen, olen tehtäväni tehnyt. Ovat sanoneet, että sinulla on varmaan kamalasti seuraajia. Vastaan, että eipä ole harmainta aavistusta. Peukkujen keräämiseen jää koukkuun! Vihaposti on myös vaarallista. Ajatukset on pidettävä focucsessa. Mielipiteisiin ei saa tulla muutosta tai virhelinjaa miellyttämisestä eikä kiukuttelusta ja eipäs-juupas jahkailusta. Ne, jotka haluavat ottaa yhteyttä, löytävät kyllä sähköpostiosoitteeni blogin etusivulta! Ja todistettavasti ovat löytäneetkin. Mitä presidentillisyyteen tulee, olen saanut postia presidentti Niinistöltä. Ymmärränhän minä, että tuskin hän itse, mutta instituutio kuitenkin on muistanut minua kiitoksella. Mitäs sanotte. Ei mennyt kehumatta tämäkään päivä!
Savossa sanotaan, että ihminen, joka tarttuu jokaiseen asiaan on kuin kakka rattaissa. Ajattelen, että tuo kakka ja samalla myös raha ovat samanlaisia: täysin hyödyttömiä, ellei niitä levitä. Vasta levitetty lanta voi antaa kasvua ja kulutettu raha auttaa jota kuta tai ainakin koko kansantaloutta! Siksipä juuri jaksan jatkaa!
Tässä juhlajulkaisussa otan kuin otankin kantaa sisäministerin ehdottamiin kela-etsiviin. Melko mahtipontinen ilmaisu tukirahojen väärinkäyttäjille. Ennen kuin investoisin uusiin virkamiehiin, kannustaisin entisiä etsimään virherakenteita. Tämä on totisinta totta: Yksinhuoltajaäidin tilille ei voi laittaa 50 euroa lapsen joululahjaan, koska kela vähentää sen toimeentulotuesta. Köyhälle ei anneta pientä ilon aihetta eikä kannustusta siitä, että kyllä elämä kantaa ellei kela kamppaa. Samaan aikaan omakotitalojen omistajille maksetaan huikeita summia asumistukea joka kuukausi. Pitäisi löytyä tasaus ja jotakin jäädä myös valtion kassaan. Ja vaikka aina olen köyhän puolella, tämäkin on väärin: Maahanmuuttaja tai sotapakolainen – heille maksetaan lähes kaikki. Samaan aikaan suomalainen saa minimitoimeentulon, jos nyt sitäkään. Kyllä tänne tulevien autettavien pitää tulla toimeen samalla rahalla kuin kantaväestönkin, ehdottomasti. Saattaisivat asenteet muuttua monella tasolla ja tulla ymmärrys, että Suomi ei ole sama asia kuin Sampo. Näillä toimenpiteillä voisimme luopua muutamasta uudesta kela-etsivästä ja säästää soteen, joka nilkuttaa ja klenkkaa. Enkä malta olla sanomatta tätäkään. Kela-etsivien rinnalle tulee positiivinen luottorekisteri muka asioiden sujuvuuttavuuden vuoksi. Puhukaa pukille! Valvontayhteiskunta saa yhä uusia lonkeroita ja tahmeita verkkoja. Se pistää kuin musta leski!
Laitoin juhlakuvaan kaksi leivosta kynttilällä. Kuvaan tuli sitä sopivaa rouheutta, että ei menisi ihan imeläksi. Toinen leivos on sinulle – lukijani. Tervetuloa juhlakahville! Olkoon se esimakua ystävänpäivästä.