11.07.2023

TURVAVYÖ VAI LEPOSITEET

Älkää naurako! Auton takapenkillä turvavöissä matkustavista tarjouskärhöistäkin pidetään huolta. Jos joku väittää ylihuolehtivaisuudeksi – oikeassa on! Mutta parkkipaikalla uteliaisuuttaan sisälle vilkaiseva ohikulkija saattaa saada paremman saarnan kuin konsanaan papilta. Jos tuo tyyppi turvaa halpiskasvitkin, pitäisikö tehdä lähimmäisten eteen jotakin, esimerkiksi olla vaikka vain läsnä. Niin, jos tahdotte tirkistää isovanhemmuuteen, teillekin lienee tuttua: kata Herra pöytä jokaikinen päivä,

pidä terveenä kaikissa tilanteissa, anna viisautta karttaa pahaa ja hölmöilyä, siunaa hyvillä kavereilla ja ystävillä, anna sopivat annokset virkistävää iloa ja naurua, ole Herra mukana harkoissa ja temppuradoilla, kasvata Herra sydäntä samassa suhteessa kuin pituutta, anna meidän oppia tuntemaan Sinut. Tätä turvavöiden asettelua ja kiinnittämistä sanotaan esirukoilemiseksi. Mutta puhellaan Jumalalle. Ylihuolehtivaisuus kylvää pelkoa ja ahdistaa. Turvavöiden ei ole tarkoitus muuttua lepositeiksi, ei rukoiltavalle eikä rukoilijalle. Puhellaan siis Jumalalle!

Näinä päivinä minua on puhutellut laulu: Sinä päivänä, kun kaikki rakastaa mua. Surullista, että hautaan siunaamisen päivä on juuri se päivä, kun kaikki rakastaa mua. Rakastaa. No, puhuu ja muistelee kauniita, huokaisee helpotuksesta ja kiittää muistopuheessa. Tätä en ole milloinkaan halunnut saada enkä antaa. Meillä on ne esirukousten täyttämät päivät. Se on parasta rakastamista. Ja meillä on ne yhteiset päivät, jolloin sanomatta jääneiden ajatusten on aika puhjeta täyteen kukkaan. Se on päivä, jolloin joku rakastaa mua!